Peter & Peter

Syyskuun 11. päivä 1973 oli Chilen 9/11, päivä jolloin Chilen demokratia mureni, kun pommit putosivat presidentin palatsiin ja kenraali Augusto Pinochet nousi valtaan syrjäyttäen presidentti Salvador Allenden. Tässä podcastissa tutkitaan, miten tähän päädyttiin ja miten CIA, sisäpoliittinen kriisi sekä talousvaikeudet ajoivat maan vallankaappaukseen ja sitä seuraavaan veriseen diktatuuriin. Diktatuuri, jonka aikana kidutettiin ja murhattiin tuhansia ihmisiä. Terrori ulottui jopa Chile rajojen ulkopuolelle, attentaatteineen ja salamurhineen.

Odysseia eli Odysseuksen harharetket alkavat kun Troijan sota päättyy kreikkalaisten voittoon Odysseuksen keksimän puuhevosen ansiosta. Tarina Troijan sodasta liittyy paljon suurempaan kokonaisuuteen eli koko itäistä Välimerta kohdanneeseen katastrofiin, pronssikauden sivilisaation romahtamiseen vuoden 1200 eaa. tienoilla.

Valtakuntia kaatui tai ne surkastuivat, vauraita kaupunkeja tuhottiin, alueen kulttuuri näivettyi ja vahvasti verkostoitunut kansainvälinen kauppa häiriintyi. Jotkut kaupungit ja yhteiskunnat toki myös hyödynsivät uusia tyhjiöitä, mutta esimerkiksi Kreikassa alkoivat niin sanotut pimeät vuosisadat. Tätä voikin verrata läntisen Euroopan pimeisiin vuosisatoihin Länsi-Rooman tuhouduttua.

Myös itse pronssikausi päättyi ja sen korvasi pikku hiljaa rautakausi. Syitä pronssikauden romahdukseen lienee useita, mm. ilmaston raju muutos, joka johti pitkään kuivaan kauteen ja nälänhätiin. Myös niin sanottujen merikansojen hyökkäykset levittivät tuhoa itäisen Välimeren rannikkokaupungeissa.

Maria Stuart oli Skotlannin kuningatar jo vauvana, Ranskan kuningatar teininä ja Englannin kruununperillinen. Hänen elämänsä oli täynnä intohimoa, verisiä salaliittoja ja raakaa taistelua vallasta. Se oli trilleri, jota värittivät intohimoiset avioliitot, mystiset murhat, kapinat ja petokset.

Maria joutui lopulta pakenemaan omasta maastaan, hän haki turvaa serkultaan Englannin kuningatar Elisabet ensimmäiseltä. Se oli virhe, joka maksoi hänelle lopulta kaiken. Oliko Maria Stuart historian uhri, juonitteleva petturi vai pelkkä miesten valtapelin pelinappula? Maria oli jatkuvasti ratkaisujen edessä, valitettavasti useimmiten hän teki väärän ratkaisun.

Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian niin sanottu vuoden 1812 sota – joka jatkui vuoteen 1815 saakka – on monille tuntematon, myös sotaan osallistuneissa maissa itsessään.

Kenties selitys on siinä, että Napoleonin sotien synnyttämistä jännitteistä käynnistynyt konflikti ei johtanut oikien mihinkään. Rajat pysyivät muuttumattomina, valtavilta verilöylyiltä vältyttiin ja kumpikin valtio katsoi, että se ei ainakaan hävinnyt. 

Raskaimmat tappiot kantoivat alkuperäisväestö muun muassa Suurten järvien alueella. He taistelivat usein Iso-Britannian puolella amerikkalaisia vastaan, mutta lopulta britit vetivät tukensa pois liittolaisiltaan ja jättivät nämä amerikkalaisten armoille.

Vaikka sota onkin monelle tuntematon, oli se tärkeä Pohjois-Amerikan myöhemmälle kehitykselle. Sanotaan, että sota loi lopullisesti sekä Kanadan että Yhdysvaltojen kansakunnat. Kanadalaiset, niin englannin- kuin ranskankielisetkin, tiesivät viimeistään nyt, että he eivät halunneet yhdysvaltalaisiksi, vaan jatkaa oman alueensa kehittämistä osana britti-imperiumia. 

Yhdysvaltalaiset puolestaan määrittelivät kansakuntaansa ja sen tehtävää tavalla, jota vuoden 1776 itsenäisyysjulistus ja vapaussota eivät olleet vielä tehneet. Vuoden 1812 sota synnytti myös Yhdysvaltain kansallislaulun, Tähtiviirin. 

Lisäksi britit valtasivat Washingtonin ja polttivat Valkoisen talon.

Benito Mussolini johti Italiaa uuteen ääri-ideologiaan, fasismiin, turvautuen pari vuosikymmentä toisen maailmansodan käännekohtaan asti. Ideologiaan kuului äärinationalismi, yksilönvapauden vastustaminen, militarismi ja poissulkeva yhteiskuntajärjestys.
Sosialistina ja pasifistina poliittisen uransa aloittanut taitava puhuja ja kirjoittaja kääntyi sotaa kannattavaksi ja pikkuhiljaa totalitaarista ideologiaa edustavaksi fasistiksi ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkeisissä sekavissa ja levottomissa vuosissa. Mussolini tiedettiin jo nuorena väkivaltaiseksi, ja hän halusi itsekin levittää kuvaa itsestään voimaan uskovana vahvana johtajana. Italia oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaaoksessa, joten moni kaipasi johtajaa, joka laittaisi maan kuriin ja järjestykseen. Mussolini ja hänen fasistinsa kiipesivät vallan kahvaan, ja lopulta Italia oli Mussolinin johtama diktatuuri. 
Mussolini ja hänen toimintansa Italiassa olivat esikuva natsijohtaja Adolf Hitlerille. Mussolinin Italia tarjosi alussa monille menestyksen mallia, mutta viimeistään fiaskoon päättyneet sotaretket kaatoivat Mussolinin ja fasismin. Mussolinin Italia ei ollutkaan niin vahva kuin mitä johtajansa Il Ducen retoriikka ja vallan symboliikka olivat antaneet ymmärtää. Myös Hitleristä oli tullut isäntä ja Mussolinista renki.

CIA sai alkunsa syyskuussa 1947, kun Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman allekirjoitti National Security Actin, kansallisen turvallisuuslain. Tiedustelupalvelu Central Intelligence Agency peri toisen maailmansodan aikaisen OSS:n manttelin ja sen tehtäväksi tuli tukea Yhdysvaltain ulkomaantiedustelua.

Kylmän sodan myötä CIA:n merkitys ja tärkeys kasvoi nopeasti. Sen tehtäväkenttä laajentui tiedon keräämisestä salaisiin operaatioihin, kun Yhdysvallat yritti estää kommunismin leviämistä. CIA oli mukana kaatamassa monien valtioiden päämiehiä, mutta aina siinä ei onnistuttu – Kuuba kenties kuuluisimpana esimerkkinä.

Meksikon julistauduttua itsenäiseksi Espanjasta vuonna 1810 alkoi yli 100 vuoden levoton ja väkivaltainen jakso. Espanjaa vastaan käydyn itsenäisyyssodan jälkeen maa joutui 1800-luvulla taistelemaan muun muassa Yhdysvaltoja ja Ranskaa vastaan. Lisäksi käytiin lukuisia sisäisiä valtataisteluja usein yläluokkaa ja kirkkoa edustaneiden konservatiivien ja radikaalejakin uudistuksia sekä tasa-arvoa vaatineiden liberaalien välillä, joista suuri osa oli maan alkuperäisväestöä. 

Itsenäisyyden alkuaikojen voimahahmo maan politiikassa oli Antonio López de Santa Anna. Santa Anna kuitenkin hävisi sekä Texasin että myöhemmin sodan Yhdysvalloille, jonka seurauksena Meksiko joutui luovuttamaan jopa puolet maa-alueestaan Yhdysvalloille. Turhamaisena tunnettu Santa Anna muistetaan myös siitä, että hänen taistelussa amputoitu jalkansa haudattiin kenraalin arvon mukaisin sotilasmenoin.
1860-luvulla Ranskan Napoleon III asetti Itävallan keisarin veljen, arkkiherttua Maksimilianin, Meksikon keisariksi konservatiivien tuella. Keisarikunta päättyi tasavallan tukijoiden voittoon ja Maksimilianin teloitukseen vuonna 1867.

Reilu sadan vuoden mittainen jakso, jossa taistelu Meksikosta oli kaikkein kiivainta, päättyi sisällissotaan vuosien 1910 ja 1920 välillä, kun maata pitkään ja yhä yksinvaltaisemmin hallinnut kenraali Porfirio Díaz päätettiin syöstä vallasta. Sisällissodan kansallissankareita ja legendoja olivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata.

Kun norjalaisen Roald Amundsenin retkikunta saavutti ensimmäisenä maailmassa etelänavan vuonna 1912, britti Ernest Shackleton päätti puolestaan olla ensimmäinen, joka ylittää Etelämantereen.

Kun Shackletonin laiva jäi kiinni ahtojäähän, joka lopulta murskasi ja upotti laivan, hän tiesi, että naparetki oli tuhoon tuomittu. Alkoi taistelu nälkää, kylmää ja uupumusta vastaan, taistelu eloonjäämisestä. Ei ollut toivoakaan, että kukaan tulisi pelastamaan seurueen, vaan 28 hengen ryhmän olisi itse selvitettävä tiensä takaisin. Lähin paikka, jossa oli muita ihmisiä, oli Etelä-Georgian saari lähes 1 500 kilometrin päässä, meren takana, joka oli yksi maailman myrskyisimmistä.

Siirtomaavalta Afrikassa alkoi purkautua toden teolla toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Afrikassa oli ollut vain kaksi itsenäistä valtiota, muut eurooppalaisten siirtomaita.

Afrikassa teollistuminen ja kaupungistuminen alkoivat vahvistua toisen maailmansodan aikoihin, mikä lisäsi muun muassa työläisten järjestäytymistä ja lukutaitoa sekä vahvisti vapaan lehdistön asemaa. Afrikan eliitti oli myös alkanut kouluttautua siirtomaaisäntien yliopistoissa sotien välissä, mikä synnytti uusia ideoita vapaudesta. Lisäksi siirtomaavaltojen ongelmat ja heikko menestys toisessa maailmansodassa osoittivat siirtomaiden ihmisille, että eurooppalaisvaltiot eivät olleet lyömättömiä. Myös toisen maailmansodan todellinen voittajavaltio, uusi supervalta Yhdysvallat, oli jo vuosikymmeniä vaatinut eurooppalaisilta siirtomaavalloilta kolonialismista luopumista.

Siirtomaavallan purkautuminen sujui osassa Afrikan maista rauhallisesti, osa taas ajautui verisiin vapaus- ja sisällissotiin ja osa diktatuuriin, korruptioon ja kleptokratiaan.

Vielä 1880-luvun alussa eurooppalaisilla oli siirtomaita Afrikassa lähinnä vain rannikoilla, vaikka lähes koko muu maailma oli jo jaettu ja kartoitettu. Mutta vain noin 30 vuotta myöhemmin lähes koko manner oli siirtomaavaltojen hallinnassa. Afrikan jakamisesta, tai ainakin sen pelisäännöistä, sovittiin eurooppalaisten kesken afrikkalaisia kuulematta vuonna 1884-85 Berliinin konferenssissa, vaikka itse valloitukset tapahtuivat pääosin vasta myöhemmin. Koko niin sanotun kilpajuoksun Afrikkaan aloitti Belgian kuningas Leopold, joka keplotteli itselleen Kongon, valtavan kokoisen alueen keskellä eurooppalaisille vielä tuntematonta pimeää maanosaa. Siirtomaita valloittivat lisäksi Britannia, Ranska, Saksa ja Italia. Portugali puolestaan laajensi vanhoja siirtomaitaan länsi- ja itärannikolla sisämaahan päin. Myös Espanjalla oli jo ennestään siirtomaita Afrikassa. Afrikkaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.

Keväällä 1946 päättyi oikeudenkäynti, jossa entinen tasavallan presidentti, neljä entistä pääministeriä ja kolme entistä ministeriä tuomittiin vankeuteen ”sotiin syyllisinä”. Lasse Lehtisen kirja “Sotien syyllisyys jälkiviisaassa tarkastelussa” kuvaa Suomen maaperällä koettua näytösoikeudenkäyntiä, jossa neuvostodiktatuuri ja kotimainen äärivasemmisto painoivat päälle. Kiistelevän kansankunnan enemmistön mielestä Suomea nöyryytettiin ja juurrutettiin idän vaikutuspiiriin.

Hänen ihailijansa ovat kutsuneet häntä kaikkien aikojen suurimmaksi vakoojaksi, kun taas arvostelijat pitävät häntä vain tarinankertojana ja huijarina. Oliko hän Britannian salaisen palvelun taitavimpia vakoilijoita vai henkilökohtaisen hyödyn ajama pyrkyri? Hänen elämänsä oli yhtä seikkailua monella mantereella kunnes se päättyi kohtalokkaalla tavalla metsässä Moskovan ulkopuolella vuonna 1925. Sidney Reilly on yksi niistä, joita on väitetty James Bondin esikuvaksi.

Pääsiäissaari, Rapa Nui, oli satoja vuosia eristyksissä muusta maailmasta eteläisellä Tyynellämerellä niin sanotun Polynesian kolmion kaakkoiskärjessä. Siellä kukoisti kuitenkin omintakeinen kulttuuri, josta tunnetuin ja näkyvin jäänne ovat kiviset moai-patsaat. Eurooppalaiset löysivät saaren 1700-luvulla, ja 1800-luvun puoliväliin tultaessa sen väestöä olivat koetelleet traagisin seurauksin kulttuuris-uskonnolliset murrokset, eurooppalaiset taudit ja orjuus. Saaren väestö romahti ja kulttuuri tuhoutui.

17. tammikuuta 1893 itsenäisen Havaijin kuningaskunnan kuningatar Lili’uokalani syrjäytettiin valkoisten sokeriruokoliikemiesten järjestämässä vallankaappauksessa. Havaijilaiset yrittivät vielä 1895 nousta kapinaan ja palauttaa vanha kuningatar valtaistuimelle, mutta yritys kukistettiin. Havaiji oli julistettu tasavallaksi 1894, ja lopulta 1900 Havaijista tehtiin Yhdysvaltojen territorio. Itsenäinen Havaijin valtio lakkasi olemasta. Tämä on tarina siitä miten tähän päädyttiin.

Polynesiasta saapui maoreina myöhemmin tunnettua kansaa nykyisen Uuden-Seelannin asumattomille saarille noin vuoden 1300 tienoilla. Maorit rakensivat vahvan kulttuurin leveysasteille, joilla vallitsi paljon alkukotia viileämpi ilmasto, ja jossa oli myös erilainen kasvisto ja eläinkunta. Maorien maailma alkoi muuttua brittien saapumisen myötä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Heimosotia käyvien maorien keskinäiset valtasuhteet mullistuivat niin kutsutuissa muskettisodissa 1800-luvun alussa, kun heimot alkoivat saada käsiinsä tuliaseita. Iso osa väestöstä sai surmansa tai orjuutettiin. 1800-luvun keskivaiheilla britit ja heidän liittolaisinaan toimineet maorit ajoivat vuosi vuodelta siirtomaavaltaa vastustaneet heimot ahtaalle, vaikka nämä tarjosivatkin briteille kovan vastuksen.

Rooman valtakunta jakautui kahtia 300-luvun lopulla, mutta Länsi-Rooma kukistui jo alle sata vuotta myöhemmin. Konstantinopolista eli nykyisestä Istanbulista käsin hallittu Itä-Rooma, jota myöhemmin alettiin kutsua Bysantiksi, säilyi aina 1400-luvun jälkipuoliskolle asti. Vaikkei se koskaan ollut maantieteellisesti yhtä suuri kuin Rooman valtakunta laajimmillaan, oli se itäisen Välimeren kristitty supervalta, äärimmäisen vauras ja poliittisesti naapureitaan vaikutusvaltaisempi. Arabien ja islamin eteneminen 600-luvulla päätti Bysantin vallan Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa, mutta Bysantin kultakausi oli vasta alkamassa. Lopulta kuitenkin läntiset ristiretkeläiset ja turkkilaiskansat saivat Bysantin polvilleen ja Konstantinopoli kaatui vuonna 1453, mikä oli valtava shokki koko kristikunnalle.

Uskonnolliset erimielisyydet olivat jatkuvasti esillä Englannissa siitä asti kun Henrik VIII:sta tuli anglikaanisen kirkon pää. Henrikin halu erota ensimmäisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta johti itsenäisen Englannin kirkon syntyyn 1534. Kun Kaarle I nousi kuninkaaksi 1625 ja pyrki hallitsemaan ilman parlamenttia, kuninkaan ja parlamentin väliset kiistat johtivat lopulta sisällissotaan 1642–1651. Yksi keskeinen syy sotaan oli uskonnollinen. Kaarle I suosi rituaalipitoista kirkkoa kun taas puritaanit halusivat puhdistaa kirkon katolisista vaikutteista. Maalaisaateli-taustainen Oliver Cromwell nousi nopeasti parlamentin joukkojen johtohahmoksi. Cromwellin joukot löivät rojalistit, myöhemmin kuningas mestattiin ja Britanniasta tehtiin muodollisesti tasavalta, käytännössä sotilasdiktatuuri.

Jakson vieraana on kansanedustaja, ex-ministeri Pekka Haavisto, joka pohtii Mannerheimin elämää vuosina 1906–1908 tsaarin Venäjän yleisesikunnan pyynnöstä tehdyn Aasian-matkan pohjalta. Mannerheimin kaksiosainen kirja “Matka Aasian halki” julkaistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin itsenäisen Suomen ja Venäjän korvanneen Neuvostoliiton välisen talvisodan keväänä.

Vuosina 1904-1905 käydyn Venäjän-Japanin sodan jälkeen everstiksi ylennettyä Carl Gustaf Emil Mannerheimiä pyydettiin lähtemään Keski-Aasiaan ja Kiinaan tutkimusmatkalle. Peitetarinana oli tieteellinen retki, mutta Mannerheimin varsinainen tehtävä oli kerätä sotilaallista tiedusteluaineistoa. Mannerheim matkusti Aasian halki ratsain noin 14 000 kilometrin matkan.

Vaikka tehtävä oli sotilaallinen, oli Mannerheimin tekemä tieteellinen työ myös arvokasta. Matkalla hän myös tapasi muun muassa 13. dalai-laman, jolle hän lahjoitti pistoolinsa.

Hannibal Barka, yksi historian nerokkaimmista sotapäälliköistä, oli Karthagon ja Rooman niin sanotun toisen puunilaissodan sankari. Karthago ja Rooma olivat läntisen Välimeren johtavat valtiot 200-luvulla eaa., ja ne kävivät toisiaan vastaan kolme sotaa alueen herruudesta.

Karthago oli katkera ensimmäisessä puunilaissodassa kärsimänsä tappion vuoksi. Kun toinen puunilaissota alkoi, Hannibal, Karthagon uusi johtaja, halusi viedä sodan Rooman sydänmaille Italian niemimaalle. Hänen oli marssitettava joukkonsa Espanjasta asti ja lopulta yli alppien. Mukana oli vastustajissa kauhua herättäneitä norsuja.

Italiassa Hannibal löi vihollisen kerta toisensa jälkeen, mutta Rooma ei antautunut. Lopulta Italian miehitys koitui liian kuluttavaksi, ja Hannibal joutui vetäytymään takaisin Karthagoon Pohjois-Afrikan rannikolle. Kaikesta Hannibalin uskomattomasta menestyksestä huolimatta Karthago hävisi myös toisen puunilaissodan, kuten hieman myöhemmin kolmannenkin, ja Karthagon kohtalo oli sinetöity.

Työväenluokkaiseen perheeseen Pohjois-Englannissa vuonna 1874 syntyneestä Charles Herbert Lightollerista tuli pätevä merimies, joka eteni nopeasti urallaan. Lightoller oli jo tehnyt pitkän pestin kauppalaivastossa, kun hän sai paikan toisena perämiehenä neitsytmatkalle lähtevällä Titanicilla vuonna 1912. Järkytys oli suuri, kun maailman hienoin ja uppoamattomana pidetty matkustaja-alus törmäsi jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja vei mukanaan merenpohjaan yli 1 500 henkeä. Lightoller oli korkea-arvoisin haaksirikosta hengissä selviytynyt miehistön jäsen. Hän palveli myöhemmin, ensimmäisessä maailmansodassa, upseerina Iso-Britannian laivastossa, selviytyen jälleen useista haaksirikoista. Vuonna 1940, keskellä toista maailmansotaa, Lightoller otti pienen huviveneensä ja lähti noutamaan sotilaita Dunkerquen rannoilta brittien suuressa evakuointioperaatiossa.

Donald Trump ei ole ensimmäinen amerikkalaispresidentti, joka on havitellut Kanadaa. Iso taistelu Kanadasta käytiin noin 100 vuoden jakson aikana 1700-luvun alusta 1800-luvun toiselle vuosikymmenelle. Ensin Kanadasta taistelivat britit ja ranskalaiset, sitten vastakkain olivat amerikkalaiset ja kanadalaiset, jälkimmäiset osana britti-imperiumia. Intiaaniliiittolaisia oli kaikissa leireissä.

Suhteet eivät olleet ongelmattomia näidenkään sotien jälkeen, ja rajoja muokattiin vielä pitkälle 1800-luvulle. Kanadaa repivät pitkään myös sisäiset ristiriidat, joita myös pahimmillaan ratkottiin asein. Mutta Kanadan kohtalon ratkaisi käytännössä reilun sadan vuoden jakso, jonka aikana käytiin neljä sotaa.

Sankaritar vai kerettiläinen? 1400-luvun alussa, satavuotisen sodan aikana, nuori tyttö saapui Ranskan hoviin pienestä ranskalaisesta kylästä. Hän sytytti Ranskan vastarinnan Englantia vastaan, mutta maksoi siitä lopullisen hinnan vain 19-vuotiaana. Hänen tarinansa on yksi historian kiehtovimmista, mutta myös traagisimmista.

Australia asutettiin ehkä jo 65 000 vuotta sitten. Ensimmäinen dokumentoitu eurooppalaisten vierailu on vuodelta 1606, jolloin Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian alus saapui alkuperäisväestön lukuisten heimojen asuttamalle kuivalle ja tasaiselle mantereelle.

Australian historia sai täysin uuden käänteen vuonna 1770, kun brittikapteeni James Cook nousi maihin ja julisti maan kuuluvan Iso-Britannialle. Vuonna 1786 Iso-Britannia päätti perustaa sinne vankisiirtokunnan. 1850-luvulla alkanut kultaryntäys vaurastutti Australiaa, joka alkoi pikku hiljaa muodostua omaksi kansakunnakseen ja saada enemmän autonomiaa. Demokraattiset oikeudet lisääntyivät, mutta rodulliset rajoitukset pitivät Australian pitkään vain valkoisten maana.

400-luvulla eaa Ateenan valta oli kasvanut, ja lukuisat kreikkalaiset kaupunkivaltiot pelkäsivät sen voimaa. Paitsi, että Ateena oli vahva poliittisesti, valta, jota se osasi käyttää myös häikäilemättömästi hyväkseen, siellä kukoistivat tieteet ja taiteet. Ateenan päähaastaja oli ankara ja militaristinen Sparta, orjavaltio, jonka arvot, kulttuuri ja yhteiskunta olivat monella tapaa täysin erilaiset. Siinä missä Sparta oli maatalousyhteiskunta, Ateenaa taas ollaan pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian synnyinpaikkana.

Näiden kahden antiikin Kreikan kaupunkivaltion ja niiden johtamien liittojen kilpailu johti lopulta pitkään ja tuhoisaan Peloponnesolaissotaan, joka päätti Kreikan kultakauden.

Sir Winstonin suku on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja tarinoita. Yksi hänen esi-isistään oli Englannin juhlituimpia sotapäälliköitä, 1650 syntynyt John Churchill, Marlborough’n ensimmäinen herttua. Sir Winstonin äiti oli amerikkalainen dollariprinsessa Jeanette ’Jennie’ Jerome. Ja Randolph-poika, jota Sir Winston rakasti, oli hänen sihteerinsä mukaan yksi vastenmielisimmistä ihmisistä, jonka oli tavannut. 

George Armstrong Custer oli ansainnut kannuksensa Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvun alkupuoliskolla Pohjoisvaltioiden rämäpäisenä ja keikarimaisena ratsuväen upseerina, jolla aina näytti olevan onni mukana, Custer’s luck, kuten hän itse sanoi. Hänestä oli tullut sen ajan iso amerikkalainen julkkis, josta on säilynyt valtava määrä valokuvia. Sisällissodan jälkeen Custer lähetettiin lännen suurille tasangoille laittamaan aisoihin reservaattien ulkopuolella liikkuvia intiaanijoukkoja. Niin sanottujen intiaanisotien taisteluiden ja verilöylyjen jälkeen Custerin onni lopulta kääntyi ja hän kohtasi kohtalonsa Little Bighornin taistelussa vuonna 1876. Se oli samalla tasankojen intiaanisotien viimeinen taistelu.

1745 Isossa-Britanniassa koettiin aseellinen kapina, kun kuningas Jaakko II:n pojanpoika Charles Stuart nousi pienen joukon kanssa maihin Skotlannissa, ja keräten matkalla lisää joukkoja lähti armeijansa kanssa kohti Lontoota. Skotlanti ja Englanti olivat 1704 yhdistyneet Isoksi-Britanniaksi, joten moni skotti liittyi kapinaan toivoen, että Skotlanti saisi takaisin itsenäisyytensä. Kaikki päättyi 1746 Cullodenin taisteluun.

Filippiineillä alettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla tosissaan pyristellä eroon siirtomaavallasta ja unelmoida jopa täydestä itsenäisyydestä. Saariryhmä oli 1500-luvulta lähtien ollut Espanjan siirtomaa. Se oli synnyttänyt Asiaan katolisen maan, jossa espanjalaisen kulttuurin vaikutus oli suuri. Tietyllä tapaa Filippiinit muistuttikin Espanjan siirtomaita latinalaisessa Amerikassa. Ja pitkään Amerikasta käsin Espanja Filippiinejä myös hallitsi. Täysin uusi vaihe vapaustaistelussa alkoi kun Espanjan ja Yhdysvaltojen välille syttyi Kuubasta käsin alkanut sota 1800-luvun viimeisinä vuosina. Hävittyään sodan Espanja joutui luovuttamaan Filippiinit Yhdysvalloille. Filippiinien vapaustaistelu ei sammunut, vaikka vastassa oli nyt uusi siirtomaaherra. Filippiiniläiset eivät kuitenkaan onnistuneet asein vapautumaan Yhdysvaltojen otteesta, mutta alun väkivaltaisten vuosien jälkeen tilanne rauhoittui. Lopulta toisen maailmansodan ja Japanin verisen miehityksen jälkeen Filippiinit sai itsenäisyyden.

Rooma, ikuinen kaupunki, länsimaisen kristillisyyden ja sivistyksen kehto, syntyi 700-luvulla eaa, satoja vuosia ennen Rooman valtakunnan suuruuden aikaa. Vaatimattoman, seitsemälle edelleen Rooman keskustassa sijaitsevalle kukkulalle rakennetun kaupungin perustivat legendan mukaan kaksosveljet Romulus ja Remus, sodan jumala Marsin ja papitar Rhea Silvian pojat, joita naarassusi ruokki. Veljekset kilpailivat siitä, mihin tarkalleen kaupunki perustettaisiin, sillä seurauksella, että Romulus surmasi Remuksen. Romuluksesta tuli Rooman kuningas. Tämä hurja tarina istui hyvin myöhemmin agressiivisesti ja periksiantamattomasti laajentuneen Rooman valtakunnan eetokseen.

Englannin kuningas Henrik VIII oli Tudor-suvun toinen hallitsija seuraten isäänsä Henrik VII:ää 1509 valtaistuimelle 18-vuotiaana. Hän oli komea renessanssi hallitsija, josta elämänsä loppuvaiheessa tuli pöhöttynyt, sairas, vainoharhainen tyranni. Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan, mutta hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen. 

Jakson vieraana on työelämäprofessori, kirjailija ja Helsingin ex-apulaiskaupunginjohtaja ym. Pekka Sauri, jonka kiinnostuksen kohteena on Helsinki, Itämeren tytär. Keskustelemme Helsingistä sekä historian että henkilökohtaisen suhteen näkökulmasta.

Länsi-Rooman viimeisiä hetkiä edeltävinä vuosikymmeninä 300-luvun lopussa alkoi Keski-Aasian loputtomilta aroilta Eurooppaan työntyä hurja ratsastaja- ja paimentolaiskansa hunnit. Ei tiedetä tarkkaan mistä he tulivat tai keitä he olivat. Hyökkäyksellään länteen hunnit antoivat alkusysäyksen niin ikään Eurooppaa mullistaneille kansainvaelluksille. Lähes koko Euroopan polvilleen saaneiden hunnien pelätyimmäksi ja suurimmaksi johtajaksi nousi lopulta Attila, “Jumalan ruoska”. Attilan jälkeen hunnien valtakunta hajosi ja hunnit poistuivat historian näyttämöltä lähes jälkiä jättämättä.

Vuonna 1066 Englannin kruunua tavoitteli jopa neljä mahtimiestä: anglosaksiset ylhäisöveljekset Harald ja Tostig Godwininpoika, norjalainen viikinkipäällikkö Harald Ankara sekä Normandian herttua Vilhelm II, joka tunnettiin myös lisänimellä Äpärä, myöhemmin Valloittaja. Kaikkien suonissa virtasi viikinkiverta. Valtataistelun lopputuloksella oli mullistava vaikutus Englannin ja todennäköisesti myös koko maailman historiaan.

Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista merenkävijöistä, brittiläinen James Cook syntyi Yorkshiressä maatyöläisperheeseen 1728. Hänestä tuli tutkimusmatkailija, meriupseeri ja kartoittaja, joka teki kolme purjehdusmatkaa Tyynellemerelle kartoittaen eurooppalaisille aiemmin tuntemattomia laajoja alueita, tehden samalla luonnontieteellisiä havaintoja. Cookin ansioksi voi laittaa myös sen, että keripukin merimatkoilla aiheuttamista kuolemista päästiin eroon. Cookin kolmas matka Tyynellemerelle koitui hänen kohtalokseksi.

Tuhannet Etelä-Afrikan buurit lähtivät 1800-luvun alkupuoliskolla suurelle vaellukselle Kapmaan siirtokunnasta kauas koilliseen sisämaahan. Syynä hollanninkielisten buurien lähtöön oli tyytymättömyys brittien hallintoon. Britit olivat muun muassa kieltäneet orjakaupan, ja vahvasti uskomansa Jumalan tahdon mukaisesti eläneet buurit kokivat, että heidän elämäntapansa ja sosiaalinen järjestys olivat uhattuina. Sisämaassa buurien perustamista tasavalloista tuli brittien kiinnostuksen ja ahneuden kohde, kun sieltä löydettiin laajat kulta- ja timanttiesiintymät. Buurit ja britit ajautuivat kahteen sotaan 1800-luvun lopussa, mikä lopulta päätti buuritasavaltojen itsenäisyyden. Varsinkin toinen buurisota herätti paljon huomiota Britanniassa ja muualla lännessä. Buurit saivat sympatiaa osakseen alkumenestyksensä johdosta sekä brittien perustamien keskitysleirien ja hävityssodan takia.

Huhtikuussa 1915 yhdeksän kuukautta ensimmäisen maailmansodan alettua britit ja ranskalaiset nousivat maihin Gallipolin niemimaalla Dardanellien salmen suulla Turkissa. Tarkoitus oli edetä Konstantinopoliin ja pakottaa Saksan ja Itävalta-Unkarin liittolainen Turkki pois sodasta. Joukot eivät päässeet rantaa paljoa pidemmälle, vaikka joukkoja oli lopulta lähes puoli miljoonaa. Lopulta vuoden 1916 alussa joukot vetäytyivät. Britanniassa tappio johti hallituksen kaatumiseen, ja suurimmaksi syntipukiksi leimattiin laivastoministeri Winston Churchill.

Yhdysvaltojen poliittinen kahtiajako puhuttaa tänä päivänä ja jotkut pelkäävät jopa aseellista konfliktia. 1800-luvulla Yhdysvalloissa käytiin tuhoisa sisällissota kun kansakuntaa repi muun muassa kysymys orjuudesta. Sisällissota alkoi virallisesti vasta vuonna 1861, mutta Keskilännen Kansasissa orjuuden vastustajat ja puolustajat ottivat verisesti yhteen jo 1850-luvulla. Monen mielestä sisällissota käynnistyi jo sieltä.

Venetsialainen Marco Polo matkusti silkkitietä pitkin tarunomaiseen Kiinaan isänsä ja setänsä kanssa 1200-luvun lopulla. Hän oleskeli 17 vuotta Kiinaa hallinneen mongolikaanin hovissa ja muualla Aasiassa, ja sai kaanilta tärkeitä tehtäviä. Hänen huikea matkakertomuksensa oli yksi aikansa bestsellereitä. Kukaan eurooppalainen ei ollut aiemmin kertonut Kiinasta yhtä yksityiskohtaisesti. Jotkut ovat kuitenkin pitäneet Polon matkaa hänen mielikuvituksensa tuotteena.

Kuningatar Kleopatra VII Filopator oli Ptolemaiosten suvun viimeinen hallitsija. Hän on kiistatta yksi kuuluisimmista naisista kautta historian, jonka legenda on ruokkinut mielikuvitusta vuosisatojen ajan. Oliko Kleopatra juonitteleva femme fatale vai kyvykäs ja älykäs hallitsija?

Jakson vieraana on kirjailija Jari Tervo, joka uudessa romaanissaan Eeva ja Aatami kuvaa Suomen hyytäviä kohtalonhetkiä vaihtoehtoisen historian keinoin. Kirjassa Neuvostoliitto miehittää Suomen syksyllä 1944. Keskustelemme Tervon kirjasta, vuoden 1944 Suomesta ja vaihtoehtoisesta historiasta.

Usein ajattelemme 1900-lukua tai jopa tätä vuosisataa ihmiskuntaa eniten muuttaneina vuosisatoina kiitos teknologisten harppausten. 1800-luku, tai vielä tarkemmin ajanjakso 1815–1914, loi kuitenkin monella tapaa modernin maailman: teollinen vallankumous alkoi luoda ennennäkemätöntä tuotantotehokkuutta ja vaurautta, maailman koneellistuminen ja sähköistyminen alkoi; uuden työväenluokan myötä syntyi sosialismi ja ajatukset aidosti demokraattisista järjestelmistä; kansallivaltion idea luotiin; tiede alkoi syrjäyttää uskonnollista maailmankuvaa; teollistuva länsi otti globaalin johtajuuden, ja niin edelleen.

T.E. Lawrence oli arkeologi ja upseeri, joka taisteli arabien rinnalla kun ne nousivat kapinaan osmanneja vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen hänestä tuli julkkis ja sai lehdistössä nimen Arabian Lawrence. Lawrence kuitenkin vetäytyi julkisuudesta, koska tunsi syyllisyyttä siitä, että britit eivät pitäneet arabeille antamaansa lupausta.

Hispaniolan saaren länsiosa Saint-Domingue Karibianmerellä oli 1700-luvulla Ranskan siirtomaa ja oikea rahasampo. Siellä tuotettiin noin puolet Euroopassa kulutetusta kahvista ja sokerista. Mutta plantaaseilla luodut rikkaudet revittiin mustien orjien selkänahasta. Näiden orjien osuus siirtomaan väestöstä oli yli 90 prosenttia. Vuonna 1791 orjat olivat saaneet tarpeekseen. Siitä seurasi verinen kapina, joka lopulta synnytti Haitin tasavallan. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta maailmanhistoriassa kun orjakapinan tuloksena oli itsenäinen valtio.

Keitä olivat kataarit eli albigenssit? Katolinen kirkko piti kataareita kerettiläisinä ja halusi palauttaa heidät oikean uskon piiriin keinolla millä hyvänsä. Siitä syntyi verinen sota, joka kesti kaksikymmentä vuotta ja jätti kataarien alueen totaalisesti hävitetyksi.

Tarinoiden mukaan kuningas Arthur puolusti brittejä Pohjanmeren yli tulleita germaaniheimoja vastaan Rooman vallan luhistuttua Britanniassa 400-luvulla. Nämä tarinat kehittyivät vuosisatojen ajan ja niihin liitettiin myös ritariromantiikkaa ja laajempi henkilögalleria. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Arthurista saattavat ulottua noin vuoteen 600. Ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, kehen niissä viitataan. Oliko Arthur kuningas vai sotapäällikkö, oliko hänen nimensä oikeasti Arthur ja oliko häntä koskaan edes ollut? Miltä Britannia ylipäänsä näytti Rooman vallan jälkeen?

Kuka oikein oli myyttinen Rasputin, köyhä talonpoika, josta tuli Venäjän imperiumin vaikutusvaltaisin henkilö ennen kuin imperiumi väistämättömästi luhistui kuin korttipakka? Tsaari Nikolai II:n puoliso Aleksandra uskoi niin vahvasti Rasputinin parantaviin voimiin, joilla auttaa verenvuototaudista kärsivää kruununperijä Alekseitä, että Rasputin pääsi hovissa asemaan, josta aateliset vain uneksivat.

Alkujaan Sveitsistä lähtenyt mutta Itävaltaan siirtynyt Habsburgien dynastia johti suurimmillaan jättimäistä, valtamerien taakse ulottuvaa valtakuntaa. Siitä sanottiin, että se on imperiumi, jonka yllä aurinko ei koskaan laske. Kun muut laajensivat valtakuntiaan sotimalla, Habsburgit tekivät sen naimakaupoilla. Avioliittojen yksi seuraus oli sukurutsa, joka teki hallitsijoista ja dynastian muista jäsenistä vakavasti sairaita, yhtenä tunnusmerkkinä ns. Habsburgin leuka. Monta kertaa muotoaan muuttanut valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan myllerryksiin, mutta ehti ennen sitä kokea Wienistä säteilleen kultakauden.

Ensimmäisessä afgaanisodassa 1838–1842 britit valtasivat osan nykyistä Afganistania estääkseen Venäjän etenemisen brittien valtapiiriin. Kun kuitenkin brittien ja intialaisten yli 16 000 -päinen joukko perheineen joutui pakenemaan Afganistanin Kabulista tammikuussa 1842, alkoi matka joka oli täynnä kärsimystä ja kuolemaa. Se ei todellakaan ollut brittiläisen imperiumin ylpein hetki.

Historian kummallisuuksiin kuuluu kertomus köyhästä 1600-luvun Englannista saapuneesta pienestä yhtiöstä, joka lopulta yksityisarmeijallaan sekä hajoita ja hallitse -strategiallaan valloitti koko Intian niemimaan. Jättimäinen alue käsittää nykyään mm. valtiot Intia, Pakistan ja Bangladesh. East India Companyn eli Itä-Intian kauppakomppanian tarina kertoo menestyksestä, rohkeudesta, rikkauksista ja valloituksista, mutta myös romahduksista, tragedioista, skandaaleista ja häikäilemättömyydestä.

Ensimmäisen maailmasodan jälkeen Italiassa syntyi totalitaristinen liike nimeltään fasismi. Sen innoittamia liikkeitä perustettiin monessa Euroopan maassa. Englannissa Mitfordit olivat 1920-luvun seuratuimpia aristokraatteja. Yksi perheen tyttäristä, Lontoon kauneimpiin naisiin lukeutunut Diana, päätyi naimisiin Englannin fasistiliikkeen johtajan Sir Oswald Mosleyn kanssa. Dianan pikkusisko Unity taas pääsi Hitlerin sisäpiiriin.

Ukrainan juuret juontavat syvälle viikinkiaikaiseen Kiovan Rusiin. Alueesta, jonka nimi tarkoittaa rajamaata, on taisteltu läpi vuosisatojen ja sitä mukaa myös sen tarkkoja rajoja on muokattu kaikista ilmansuunnista. Myös sen identiteetistä on taisteltu - ja taistellaan edelleen.

Venäjän vallankumous 1917 tarjosi Baltian maille mahdollisuuden itsenäistymiseen. Se ei tullut helpolla, sillä alussa ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä ja Baltiassa oli useita eri armeijaryhmiä ja jokaisella oli omat intressit.

Osmaanien jättimäinen imperiumi levittäytyi vuosisatojen varrella kolmelle mantereelle. Osmaanimuslimit ja Euroopan kristityt valtiot kilpailivat Välimeren herruudesta ja koko Euroopan kohtalosta – kunnes osmaanien uhka väistyi ja heistä tuli Euroopan sairas mies.

Kuka oli tämä aristokraatti, joka liittyi 16-vuotiaana vallankumouksellisiin Roomassa 1848, oli mukana Napoleon III:n salamurhahankkeessa ja taisteli Istuvaa Härkää vastaan?

Yhdysvaltojen kehitys supervallaksi on ollut huikea ja kiehtova mutta myös ristiriitainen. Maa, joka on aina vastustanut imperiumeja ja siirtomaavaltoja, kasvoi itse sellaiseksi vain vuosisadassa kutsumuskohtalon johdattelemana, valloittamalla, orjuuttamalla, ostamalla ja sopimuksia rikkomalla.

Suurimpia siirtomaakauden sotia, jota käytiin myös Itämerellä, ”Se Oolannin sota oli kauhea”. Englanti ja Ranska pyrkivät säilyttämään vallan tasapainon estämällä Venäjän laajennemispyrkimykset. Jo 170 vuotta sitten Krimin niemimaa oli suurvaltapolitiikan näyttämö.