Raamattu tänään

Daavid kirjoitti tämän psalmin paetessaan Saulin vihaa. Pakomatkalla Daavidin elämä ja tulevaisuus olivat hyvin epävarmoja ja kuolema oli monasti vain hiuskarvan päässä. Daavid ei tämän suuren epävarmuuden keskellä kuitenkaan luopunut vahvasta luottamuksestaan Jumalaan. 

Daavidin elämässä ilo ja suru vaihtelivat voimakkaasti. Jumala tuntuu toisinaan olevan meitä aivan lähellä, toisinaan taas kaukana monien galaksien takana. Askel itsevarmuuden ja onnen kukkuloilta alas katkerien pettymysten kuiluun on joskus hyvinkin lyhyt. Elämässä tilanteet voivat vaihdella hyvinkin nopeasti. Tätä psalmia kehotetaan usein lukemaan sairaan puolesta.

Tässä psalmissa jylisee Jumalan ääni majesteetillisenä yli koko luomakunnan. Jumala istuu kuninkaana valtaistuimellaan ja alamaisten ainoa mahdollisuus on tunnustaa Jumalan Herruus ja huutaa: “Kunnia Hänelle!” Kaikki epäjumalat ovat turhuutta ainoan oikean Jumalan ja Majesteetin antaessa äänensä kuulua universumissa.

Tämä psalmi on avunpyyntö Jumalalta ja osoittaa täydellistä turvautumista Hänen apuunsa elämän vaikeuksien keskellä. Herra on pelastuksen kallio, suoja, jonka turviin voimme paeta.

Psalmi kuvaa myös vanhurskaiden kärsimyksiä yhdessä jumalattomien kanssa. Mekin joudumme joskus ahdistuksiin. Elämme kaikki synnin alaisessa maailmassa, joten kärsimysten syy ei ole siinä, että Jumala olisi meidät hyljännyt, tai että olisimme välttämättä tehneet jotain tietoista, tai tiedostamatonta syntiä. Meidät on lähetetty itkemään yhdessä itkevien kanssa.

Tämä psalmi opettaa, miten taistella syntiä vastaan. Synnille jää vain vähän tilaa sellaisen ihmisen elämässä, jonka ainoa tavoite on olla täysin antautunut Herran palvelemiseen. 

Kestävänä rukoileminen merkitsee odottamista ja luottamista Herran apuun. Ja jos vastaus tuntuu viipyvän, tulee siltikin rukouksessa pysyä lujana ja Herra antaa rukoilijalle rohkeutta ja luottamusta, ja näin rukoileminen voi jälleen jatkua. 

Daavid väittää eläneensä nuhteettomasti. Daavid ei kuitenkaan pidä itseään synnittömänä, eikä hän yritä luulotella itselleen olevansa erehtymätön. Sensijaan Daavid painottaa turvautumistaan Jumalan hyvän armon suojaan. Daavid tarkoittaa omistaneensa Jumalaa pelkäävän asenteen. Jumalan pelko tarkoittaa Pyhän Jumalan suuruuden ja oman synnillisen langenneen olemuksen välistä syvää konfliktia, jonka johdosta ihminen voi turvautua yksin Jumalan armoon. 

Psalmin keskeinen ajatus on Herran tien löytäminen ja sitä pitkin vaeltaminen. Tien kulkemiseen kuuluu Jumalan ominaisuuksien tutkiminen ja niiden jäljittely omassa elämässä.

Jumala on armollinen, siksi meidänkin tulisi olla armollisia; Jumala on rakkaus, siksi meidänkin tulisi rakastaa; Jumala vihaa syntiä, siksi meidänkin tulisi pyrkiä eroon synnistä. Usko ilmenee siinä, että etsimme nöyrästi Jumalan johdatusta elämässämme. 

Meidän tulee vaeltaa elämämme kuuliaisesti Jumalan tahdolle. Erinomainen perusohje (huoneentaulu) löytyy tästä psalmista. 

Tämä psalmi 23 ("paimenpsalmi) lienee kaikkein tunnetuin koko psalmien kirjasta. Daavid kirjoitti tämän psalmin elämänsä erään tiukimman ja vaarallisimman tilanteen keskellä. Daavid pakeni Saulin joukkoja autioon ja kuivuudesta kärsivään Heretin metsään (1. Sam 22:5). Jumala ei kuitenkaan hylännyt Daavidia, vaan antoi hänen kokea varjelusta ja siunausta tämänkin vaikean tilanteen keskellä. 

Tämä psalmi on selkeimpiä ennustuksia Jeesuksen ristinkuolemasta. Jumalan eräs nimi, “El”, esiintyy tässä psalmissa kolme kertaa. Rabbien mukaan vain täysin synnitön ihminen on oikeutettu käyttämään rukouksessaan tätä nimeä. Miten hyvin se sopikaan siis synnittömän uhrikaritsan, Jeesuksen Kristuksen suuhun!

Uskova iloitsee siitä mitä Jumala on hänelle lahjoittanut. Hän ei ole kiinnostunut niistä asioista, joita hänellä ei ole, vaan hän on suunnannut katseensa Kristukseen. Se mitä meillä jo nyt on Kristuksessa, on uskovan suurimman kaipauksen kohde. Omistamalla vanhurskauden Jeesuksen ristintyön kautta, olemme iankaikkisuuden perillisiä! 

Rukous on avain Jumalan yhteyteen ja pelastukseen. Nöyrä rukous ja murtunut mieli on oikea uhri Jumalan edessä. Jumala vastaa rukouksiimme, edellyttäen että käännymme Hänen puoleensa. 

Raamattua verrataan aurinkoon, jotka molemmat ovat valaisevia lamppuja. Liiasta hunajasta saa vatsansa kipeäksi,mutta Raamattu maistuu aina makealta.

Sanan opiskelu ei avaa vain ymmärtämään luonnon ihmeitä, vaan ennen kaikkea se ohjaa oikeaan elämään, sitkeään vaellukseen taivastiellä.

Daavid tarkoitti tämän psalmin kuvaamaan koko elämän kirjoa, ei vain jotakin tiettyä elämäntilannetta. Daavid ei keskity vaikeuksiinsa, vaan hänelle ahdistuksetkin ovat osoitusta Jumalan hyvyydestä. Meille ei tapahdu elämässä mitään, mikä ei lopulta koituisi meidän parhaaksemme, vaikkemme sitä tänään ymmärräkään.

Daavidin katse ei ole menneissä taisteluissa, vaan tulevassa armossa.Ihmisten orja on katkera raskaasta osastaan, mutta Jumalan palvelija laulaa ylistyslauluja siitä ilosta että on oikeutettu tehtäväänsä. Jumalan palveleminen ei ole taakka vaan vapautus.

Daavid on nyt Jumalansa edessä polvillaan katumassa syntejään ja pyytämässä armoa. Jumala ei heitä katuvaa syntistä luotaan. Psalmin viimeisessä jakeessa Daavid saa jälleen kokea armahdetun onnea, kun hän ravitsee sieluaan katselemalla “Jumalan muotoa”. Jumalan “muoto” on viittaus Jeesukseen, johon turvaamalla meidänkin syntimme on sovitettu.

Daavid vaelsi päivittäin Jumalan yhteydessä. Jumala ei asu jossakin taivaallisissa korkeuksissa kaukana meistä, vaan meidän keskellämme arjessa. Mikään elämässämme ei ole liian pientä tai arkipäiväistä Jumalalle. Kun kuolemme, Jumala ottaa meidät luokseen taivaaseen, jossa meillä on “ehtymätön ilo”. Saamme olla Jumalan “oikealla puolella”. Se on suurin kunnia mitä ihmisen osaksi voi koskaan tulla. 

Psalmi alkaa kysymyksellä “Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi?” Tämän kysymyksen jälkeen olettaisi, että psalmi kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan. Aihepiiri kuitenkin kääntyy ihmisen velvollisuuksiin hänen lähimmäisiään kohtaan. Ihmisen, joka haluaa päästä lähemmäksi Jumalaa, onkin ensin toimittava oikein suhteessaan lähimmäisiinsä.

Selkeä todiste Jumalan olemassaolosta on juuri ateistien loppumaton ja pakonomainen tarve todistella jatkuvasti itselleen ja muille Jumalan olemassaolottomuutta. Tämä osoittaa selkeästi Jumalan luoneen sisimpäämme omantunnon. Pelastus antaa meille valtavan “riemun”, joka sitten säilyy ikuisuudessa kestävänä ilona!

Niin kauan kun ihminen jaksaa ylläpitää toivoa selviytymisestään ja jaksaa uskoa ja rukoilla Jumalan apua tilanteeseensa, hänellä on voimaa kestää suuriakin vaikeuksia. Kaikista ahdistuksista huolimatta psalmi päättyy kuitenkin lohdulliseen toivon näköalaan.

Vaikeuksienkin keskellä Herra pitää meistä huolen!

Daavid näkee tässä psalmissa profeetallisesti tulevaisuuteen, jossa Jumalan palvelijat ovat käyneet vähiin. Pahuuden ilmentymänä yhteiskunnassa kuvataan erityisesti itsekkyys ja petollinen kieli.

Lähimmäisiä panetteleva kieli saa paljon tuhoa aikaan. Psalmi päättyy kuitenkin luottamukseen siitä, että Herra suojelee omiaan ja Jumalan Sana loistaa kirkkaana valona pimeän ajan keskellä.

Daavid kertoo tässä psalmissa perustusten tuhoamisesta. Näillä perustuksilla tarkoitetaan yhteiskunnan perusrakenteita, lakia ja instituutioita joille yhteiskunta on rakennettu. Näitä ovat esimerkiksi perhe, omistusoikeus, moraali, vanhempien kunnioittaminen ja oikeudenmukaisuus. Jotkut ihmiset luulevat Daavidin kaltaisten uskovien elämän olevan epävarmaa todellisuuden pakoilua, satunnaista säntäilyä paikasta toiseen, kuten pikkulinnuilla. Mutta todellisuudessa juuri uskovien elämä on vahvalla perustalla, Kristus-kalliolla.

Daavid kuvaa tässä psalmissa jumalattomia ihmisiä, jotka ovat karistaneet oikean moraalin ja Jumalan lain hartioiltaan, ja vainoavat nyt puolustuskyvyttömiä lähimmäisiään. Väärintekijöitä ei Jumalan mielipide heidän elämästään tunnu lainkaan kiinnostavan. Herra ei kuitenkaan koskaan hylkää omiaan. “Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti”

Tämä psalmi kertoo Daavidin vastauksen Israelia ympäröiville viholliskansoille. Daavid ylistää Luojan suuruutta ja Hänen antamaansa suojaa ahdinkojen aikana. Kansat tuomitaan, mutta Herra hallitsee ikuisesti. Psalmi on kaikkineen upea Jumalan ylistys, mutta jo sen usein nopeasti ohitettu otsikkoteksti sisältää avaimen koko maailmanhistorian ymmärtämiseen.

Oliko Jeesuksen syntymä täydellinen yllätys kaikille vai olisimmeko voineet ennakoida Kristuksen tulon etukäteen jos olisimme eläneet ennen ajanlaskun alkua? Ennustettiinko Jeesuksen syntymä jo satoja vuosia etukäteen juutalaisten profeettojen toimesta? Toteutuivatko nämä profetiat? Kysymme näitä kysymyksiä kuudelta Vanhan Testamentin merkittävimmiltä profeetoilta. Tule mukaan jännittävälle aikamatkalle!

Tässä psalmissa kuvataan reitti kohti ihmisen elämän suurinta tavoitetta; oppia Jumalan rakastamista ja kunnioittamista. Kun ajattelemme Jumalan ihmeellisiä luomistekoja, näemme välähdyksen Hänen mittaamattomasta viisaudestaan. Tutkimalla luonnon ihmeellisyyttä, kunnioituksemme Luojaakohtaan kasvaa. Mikään ei ole syntynyt sattumalta, vaan Jumalan huolellisen ja pikkutarkan luomistyön tuloksena. Ymmärtäessään Jumalan suuruutta, ihminen alkaa tajuamaan samalla oman pienuutensa. Alamme kaivata entistä läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa.

Suomalaisille suositellaan monipuolisen ruokavalion lisäksi D-vitamiinivalmisteita, ainakin lokakuusta maaliskuun loppuun asti. D-vitamiinin saanti kannattaa varmistaa, mutta vieläkin tärkeämpää on huolehtia hengellisestä hyvinvoinnistamme. ”Hengellistä D-vitamiinia” saamme lukemalla Daavidin psalmeja. Mitäpä jos huomenna herätessämme tankkaamme ensinnä hengelliset D-vitamiinitasot kohdalleen. Luetaan hetiherättyämme, ennen aamukahvia ja D-vitamiinipillereitä, seuraavat viisi psalmia: 5, 23, 91, 27, 118. Nauti tästä vitamiinikuurista päivittäin. Saatat hämmästyä reseptin toimivuudesta!

Daavid ylistää tässä psalmissa kolmesti Jumalan vanhurskautta. Jumalan vanhurskaus on seurausta Hänen pyhyydestään. Vanhurskaus on Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa siten ihmisen ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Evankeliumin ihana sanoma on siinä, että uskomalla Jeesukseen Vapahtajanamme, me syntiset ihmiset voimme omistaa itsellemme tämän Jumalan vanhurskauden. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa: “Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.”

Daavid kirjoitti tämän psalmin ollessaan vakavasti sairaana. Vanhurskaana ihmisenä hän turvasi kipujenkin keskellä Jumalaan ja uskoi rukouksensa tulleen kuulluksi. Tämä psalmi sopii erinomaisesti jokaisen katuvan syntisen ja vaikeasti sairaan rukoukseksi ja lohdutukseksi. Katuvaa syntistä ei Herra luotaan heitä!

Psalmissa vihjataan, että aikaiset aamut ovat erityisenoivallista aikaa rukoukselle. Daavid pyytää, että Jumala kuulisi tällöin myös kaikki heikot sydämen syvyydessä olevat tuskaiset huokaukset. Psalmi 5 ilmaisee mistä todellinen ilon lähde löytyy:Jumalan läheisyydestä. Jumalaan turvaavien ilo on ikuista, se ei ehdy koskaan.

Psalmien kirja ilmaisee runouden muodossa kiitosta Jumalalle. Daavid ja muut kirjoittajat purkivat aidot sydämen tuntonsa psalmeihin. Psalmeissa Jumalan pyhät kuvaavat kipujaan hyvin monenlaisilla tavoilla. Psalmit ovat myös Kristuksen rukousta meidän puolestamme ja tarkoitettu meille rukoiltavaksi yhdessä Hänen kanssaan.

“Psalmit eivät ole runoutta. Ne ovat avun huutoja. Rukousta kohti täydellisyyttä” - Ohr Yahel - 

Psalmin keskeisenä teemana onluottamus Jumalan apuun. Psalmi voidaan nähdä kristityn avunpyyntönä Jumalalle. Daavid varoo itse lankeamasta vihaan ja kehottaa vainoojiaankin luottamaan Jumalaan.

Psalmissa vertaillaan kahta erityyppistä iloa, Jumalan tuntemisen iloa ja olosuhteisiin perustuvaa onnellisuutta. Sisäinen ilo säilyy kun elämämme turva on Jumalassa. Tämän uskon mukanaan tuoman ilon avulla voimme helpommin kestää myös masennusta. Onnellisuuden tunteemme voivat vaihdella, mutta Kristuksen antama sisäinen iloja rauha säilyy.

Psalmi 3 rohkaisee meitä. Jumala on suojaava kilpi. Terve usko on luottamusta siihen, että kaikki tapahtumat ihmisen elämässä ovat Jumalan hyvissä ja armollisissa käsissä.  Mitään ei tapahdu sattumalta, vaan Jumalalla on meidän elämäämme varten hyvä suunnitelma.

Psalmi 2 kuvaa tapahtumia Jeesuksen toisen tulemuksen koittaessa. Jumalan Poika on Kuningas. Messias kuvataan Jumalan Poikana, joka avaa tien autuuteen.

Daavid tarjoilee reseptin onnelliseen elämään tässä ja tulevassa maailmassa. Psalmit on kirjoitettu taistelun kauhujen keskellä, etulinjassa. Daavidin elämä koostui jatkuvasta sarjasta vaikeuksia ja ongelmia. Psalmit kuvaavat hyvän ja pahan taistelua, sekä ympärillämme, että ennen kaikkea sisällämme.

Laodikean seurakunta oli ylpeä ja hengellisesti penseä. Se piti itseään menestyvänä ja riippumattomana, mutta Jeesus paljasti seurakuntalaisten välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden omasta hengellisestä tilastaan. Jeesus on heitetty seurakunnan ulkopuolelle.

Kirje Laodikealle rohkaisee meitä parannukseen ja arvioimaan omaa hengellistä tilaamme. Paluu läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa on mahdollista. Kolkuttavalle avataan!

Filadelfian seurakunta saa kiitosta kestävyydestään ja pitäytymisestään Jumalan Sanassa. Vaikka se oli voimiltaan heikko, oli Jeesus avannut uskovien eteen oven josta se sai rohkeasti käydä eteenpäin, evankeliumia levittäen. Kun kuljemme rukoillen Sanan viitoittamalla tiellä, saamme luottaa turvallisesti siihen, että Hän johdattaa meitä.

Miten Jumala tuomitsee heidät, joille ei koskaan ole julistettu evankeliumia tai jotka ovat eläneet aikana ennen Jeesuksen ylösnousemusta? Onko Jumala epäreilu, sillä kaikilla ihmisillä ei ole ollut tilaisuutta kuulla evankeliumia ja ottaa Jeesusta vastaan Vapahtajanaan? Tähän vaikeaan kysymykseen emme saa tyhjentävää vastausta tässä ajassa, vain Jumala tietää vastauksen. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala on oikeudenmukainen ja rakastaa jokaista.

Sardeksen seurakunta ei ollut harhaoppinen, vaan hengellisesti kuollut. Joukossa oli kuitenkin muutamia uskollisia Jeesuksen kokosydämisiä seuraajia. Jumala voi herättää eloon hengellisesti kuolleen uskovan ja antaa virvoituksen ajan koittaa. Rukoillaan Hengen uudistusta uskoomme ja läheisempää rakkautta Herraamme, Jeesukseen Kristukseen.

Tyatira oli käsityöläisten ja liike-elämän täyttämä kaupunki, jonka sosiaalisissa verkostoissa edistyäkseen oli osallistuttava epäjumalan palvelemiseen ja haureellisiin orgioihin. Tyatiran seurakunta tunnettiin rakkaudesta, uskosta, palvelumielestä ja kestävyydestä. Siellä esiintyi kuitenkin harhaopettajia, jotka houkuttelivat uskovia tekemään kompromisseja uskonsa suhteen. Kristuksen seuraaminen kannattaa varmasti, vaikka sitten liikesuhteiden ja maallisen menestyksen kustannuksella!

Ilmestyskirja sisältää Jeesuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Näillä kirjeillä on tärkeä sanoma myös tämän ajan kristitylle.

Pergamon seurakuntaa kiitetään siitä, että se oli pitänyt kiinni Jeesuksen nimestä. Seurakuntaa nuhdellaan väärän opin sietämisestä, maailmallisuudesta ja moraalittomuudesta. Seurakuntaa kehotetaan parannukseen.

Varotaan, ettei tämän maailman arvot ja kulttuuri saa viedä meitä moraalittomuuteen, syntiin tai jumalattomuuteen. Usko ja luota rohkeasti Kristukseen, älä tee kompromisseja!

Ilmestyskirja sisältää Jeesuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Näillä kirjeillä on tärkeä sanoma myös tämän ajan kristitylle. Vaikka joudumme elämässämme kohtaamaan vaikeuksia, vainoa ja ahdistusta, Jeesus on kanssamme vaikeuksien keskellä. Jeesus rohkaisee meitä: "Älä pelkää!"

Smyrna on ainoa 7 seurakunnasta, jossa kristinusko on ollut läsnä kaupungissa keskeytyksettä 2000 vuotta. Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä Smyrnan seurakunnan tilanne vaikutti kaikkein synkimmältä. Seurakuntaa vainottiin ankarasti. Kuitenkin seurakunta kukoisti ja vahvistui vainojen ja ahdistusten keskellä. 

Smyrnalle Jeesus ei anna nuhteita, vain kiitosta. Kun kestämme uskollisina Jeesuksen kanssa, me saamme elämän kruunun.

Ilmestyskirja sisältää Jeesuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Näillä kirjeillä on tärkeä sanoma myös tämän ajan kristitylle. Efesos oli ahkera, kestävä ja uskollinen apostolien synnyttämä seurakunta, joka kuitenkin oli hylännyt ensirakkautensa Jeesukseen. Varotaan, että näin ei tapahtuisi meille!

Väitetään, että "ei ole olemassa ilmaista lounasta". Jeesus kuitenkin tarjosi useasti ilmaisen aterian, jopa suurille kansanjoukoille. Haluaisitko sinäkin samaan ruokapöytään Jeesuksen kanssa? Olet tervetullut!  Jumala pitää huolen maallisista tarpeistamme, hän on kanssamme ehtoollisessa ja kerran Jumalan Valtakunnan suuressa pitopöydässä voimme herkutella hyvällä omallatunnolla.

Koemme itsemme usein epäonnistuneiksi, elämässä, uralla, koulussa, perheessä, uskonelämässä. Miten selviämme epäonnistumisen tunteesta? Useat Raamatun tunnetut henkilöt kokivat elämässään suuria epäonnistumisen hetkiä. Kuitenkin he kokivat Jumalan antavan heille voimia jatkaa elämäänsä rohkeasti eteenpäin. Miten voimme oppia käsittelemään elämämme epäonnistumisia? Miten Raamattu voi rohkaista meitä?

Kristityt odottavat Jeesuksen toista tulemusta. Jeesus lupasi tulla takaisin. Miksi hän ei ole vielä tullut? Jo kaksituhatta vuotta Jeesusta on odotettu, miksi hän viipyy? Vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät Raamatun sivuilta. Avainsana tässäkin on "Jumalan armo"!

Rukoileminen on hengelliselle hyvinvoinnille vähintään yhtä tärkeää kuin hengittäminen on fyysiselle elämällemme. Rukous kannattaa kristityn koko elämää. 

Raamatusta löydämme lukuisan joukon henkilöitä ja persoonia, jotka ovat rukoilleet elämänsä eri vaiheissa ja tilanteissa. Esittelen kymmenen Raamatun kuvaamaa rukoilijaa ja heidän esimerkkiä rukouksen valtavasta voimasta. Opitaan uutta näiden henkilöiden rukouselämästä!

Nahumin kirjan keskeisin päämäärä on julistaa Jumalan tuomio Assyrian väkivaltaiselle pääkaupungille Ninivelle ja näin julistaa lohduttavaa sanomaa Juudan kärsivälle kansalle. Ninivelle julistettu tuomio oli hyvä uutinen Juudalle ja kaikille sen alistamille kansoille. Valloittaja ei enää alistaisi niitä. Jumala hallitsee koko maailmaa ja paha saa aina lopulta palkkansa. 

Mitä Raamattu kertoo meille tulevaisuudesta? Mitkä ovat "lopunajat" ja mitä silloin tapahtuu? Miten suhtautua Raamatun profetioihin? Raamatun profetioiden sanoma lopunajoista on lohdullinen ja toiveikas. Ne antavat meille voimaa jaksaa elämäämme vainojen ja vaikeuksien keskellä. Voimme kohdistaa toiveikkaasti katseemme Jumalan hyvään suunnitelmaan!

Assyrian muinaisen maailmanvallan pääkaupungilla on kiinnostava historia. Niniven kaupungin vaiheet kuvataan Raamatussa tarkoin ja ne sisältävät meille tärkeän sanoman: Jumala on historian Jumala. Ihmiskunnan historia ja sinunkin elämäsi ovat täysin Hänen rakastavassa kädessään. Niniven historia opettaa meille myös Jumalan pitkämielisyydestä ja armahtavaisesta luonteesta. Niniven kohtalo todistaa myös, että Raamatun profetiat toteutuvat viimeistä piirtoa myöten. 

Miikan kirjan päämääränä on varoittaa Jumalan kansaa tulevasta tuomiosta ja tarjota anteeksiantoa katuville. Miika ennusti Jumalan tuomiota jumalattomuudesta sekä Israelille että Juudalle. Hän profetoi kansan joutumisen pakkosiirtolaisuuteen 150 vuotta ennen kuin se tapahtui. Miika kantoi erityisesti huolta kansan parissa vallitsevasta epäjumalanpalveluksesta, moraalittomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Hallitsijat olivat lahjottavissa ja hengelliset auktoriteetit olivat aivan yhtä rahanahneita.

Miika tunnetaan erityisesti siitä, että hän profetoi Messiaan syntyvän Juudan Betlehemissä. Tämäkin Miikan profetia toteutui! Jeesus syntyi 700 vuotta myöhemmin Miikan profetian mukaisesti Betlehemissä. Mutta mitä Miikan mukaan tulisi tapahtumaan Migdalin tornin luona?

Vanhan testamentin profeetoista tunnetuimpia on Joona, joka joutui pakomatkallaan kalan vatsaan. Joonan kirja kertoo profeetan pakomatkasta ja siitä miten Jumala pysäytti hänet ja käänsi hänen suuntansa. 

Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia ja pohdimme kirjan tärkeintä sanomaa.

Lopulta Joona totteli Jumalan käskyä ja saarnasi Niniven kaduilla. Kansa teki parannuksen ja säästyi tuomiolta. Kertomuksen ydinsanoma ei liity risteilyjen vaaroihin tai meripetojen tarkkaan lajimääritykseen. Joonan kertomus opettaa meitä keskittymään olennaiseen. Takerrumme liian usein pikkuseikkoihin ja unohdamme elämän tärkeimmät pääasiat. Hyvinvointi syntyy armeliaasta suhtautumisesta lähimmäisiin. Tärkeää on elää sovussa itsensä, lähimmäisten ja Jumalan kanssa.

Jouluun liittyy lukuisia perinteitä ja vakiintuneita mielikuvia. Mitä tosiasioita tiedämme Raamatun pohjalta joulusta? Mikä on faktaa ja mikä fiktiota jouluun liittyen? Milloin Jeesus syntyi? Tallissa vai luolassa? Kumpi on joulun todellinen sankari: Jeesus vai joulupukki? 

Joidenkin mielestä Raamattu koostuu vain vanhoista paimentolaisten nuotiotarinoista, mutta kristinuskon ja Raamatun oman itseymmärryksen mukaisesti Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. Onko Raamattu totta vai tarua? Mitä Jeesus sanoi Raamatusta?

Miten kristillistä uskoa Raamatun luotettavuuteen ja jumalalliseen alkuperään voidaan perustella? Onko Raamattu myös historiallisesti luotettava? Meidän uskovien mielestä Raamattu on Jumalan oma kirja. Ihmiset kirjoittivat sen Jumalan innoittamana. Raamatun sanomaan kannattaa edelleenkin uppoutua ja antaa sen sanoman muuttaa meidän ajatteluamme ja sydäntämme. 

Obadjan kirja on Vanhan Testamentin lyhin kirja, siinä on vain 21 jaetta. Kirja alkaa sanoilla "Obadjan näky". Obadja julistaa tuomion sanomaa Edomin jumalattomalle kansalle. Vaikka Obadja kuvaa onnettomuutta, joka kohtaa Jumalan kansan vastustajia, hän julistaa myös lohdutusta, joka seuraa Jumalan antamasta voitosta kansalleen.

Obadjan kirja on tulevaisuuden näky Jumalan valtakunnan voitosta. Jumalan kansaa voidaan sortaa ja vainota, mutta Jumalan Valtakunnan lopullinen voitto on varma. Herra pitää omistaan huolen, myös sinusta!

Vievätkö kaikki tiet taivaaseen? Onko kristinusko ainoa oikea uskonto? Tuleeko jokainen omalla uskollaan autuaaksi? Ovatko kaikki uskonnot ilmausta pyrkimyksestä saman jumalan yhteyteen? 

Jeesus itse väittää olevansa ainoa tie oikean Jumalan yhteyteen. Evankeliumin ainutlaatuinen sanoma on se, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Jumala on siis ihmisen puolella. Hän pysyy rinnallamme kärsimyksessä ja kuolemassa. Saamme kutsua Jumalaa isäksemme, olemme Jumalan lapsia, emme orjia tai arvottomia robotteja. Kristinusko on ainoa uskonto, jossa Jumala itse lähestyy meitä. Muut uskonnot ovat ihmisen tavoittelua jonkin jumaluuden puoleen. Kristinusko myös selittää parhaiten sen, miksi maailma on sellainen kuin se on.

Aamoksen kirja on yksi Vanhan Testamentin pienistä profeettakirjoista. Aamos oli paimen ja viikunankasvattaja eteläisestä Juudan valtakunnasta, mutta hän profetoi Israelin pohjoiselle valtakunnalle. Samaan aikaa toimivat profeettoina myös Hoosea ja Joona. Aamos julistaa Jumalan tuomiota kaikille ympärillä oleville kansoille ja sen jälkeen Juudalle ja Israelille. Pohjoisesta Israelin valtakunnasta oli tullut omahyväinen, epäjumalia palveleva ja köyhiä sortava kansakunta. Aamoksen kirja päättyy kuitenkin toivorikkaaseen näkyyn Jumalan tulevasta pelastuksesta. Israelin kansa tullaan uudistamaan, juutalainen kansa tulee palaamaan omaan maahansa ja Messiaan ajat koittavat. Kaiken tuomion ja jumalattomuuden keskellä Jumala kuitenkin vaikuttaa historian kulussa. Hänen hyvä suunnitelmansa toteutuu. Tähän toivoon mekin saamme luottaa.

Väitetään, että Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa. Väärin: Katso ympärillesi !! Todellisuuden ja universumin olemassaolo edellyttää suunnittelijaa ja Luojaa. Elämän rakentanut informaatio edellyttää tekijää ja suunnittelijaa. Tyhjästä ei synny materiaa, elämää ja tietoisuutta. 

Ihmisestä tekee kristityn Jumalan kohtaaminen. Ihminen voi saada varmuuden Jumalan olemassaolosta rukouksen välityksellä, uskomalla Jumalan Sanaan, elämällä hänelle kuuliaisena päivittäin.

Usko on siis tapa elää, elää yhteydessä Jumalaan. Uskova puhuu Jumalan kanssa rukouksessa, kuulee Hänen äänensä Sanassa. Se on jatkuvaa vuoropuhelua, jossa tieto Jumalasta koko ajan kasvaa. Tähän kuuluvat myös taistelut, kysymykset, epäily, ihmettely. Niiden kautta suhteemme Jumalaan syvenee.

Joelin (Jooel) kirjan päämääränä on varoittaa Juudan kansaa Jumalan tuomiosta, joka kohtaisi sitä sen syntien vuoksi ja kehottaa ihmisiä palaamaan Jumalan luo. Se on järjestyksessä toinen ns. "pikkuprofeetoista". Nimi Joel tarkoittaa "Herra on Jumalani". Joel kirjoitti kirjan noin 835-796 eKr. Juudan kansa oli vaurastunut ja muuttunut itsekeskeiseksi ja huolettomaksi. Se piti Jumalaa itsestäänselvyytenä ja oli alkanut palvoa epäjumalia ja tehdä syntiä. Joel varoitti kansaa siitä, että tällainen elämäntyyli toisi väistämättä Jumalan tuomion.

Joelin kirjan sanoma on synkkä, mutta samalla toiveikas. Ihmiskunnan historia on Jumalan hyvissä käsissä. Kirja sisältää lupauksen joka antaa meille toivoa tähän päivään ja tulevaisuuteen:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Hoosean kirja on ensimmäinen ns. "pieni" profeettakirja, ensimmäinen 12:sta. Hoosean kirjan sanoma on kuitenkin "suuri" ja erittäin merkittävä. Sen sanoma on tarkoitettu myös meidän aikakaudellemme, sen sanoma on ikuinen. Hoosean kirjan tilanne liittyy VT:n aikaiseen pohjoiseen valtakuntaan, Israeliin. Siellä vallitsi suuri vauraus mutta samalla suuri turmelus. Vaikka alkuperäinen kirjan kohderyhmä oli Israelin kansa, kauan sitten, joka palvoi Baalia, on kirjan sanoma edelleen ajankohtainen ja tarkoitettu juuri meille.

Hoosean kirja kuvaa Jumalan liittorakkautta morsiantaan Israelia kohtaan. Kirjassa tulee erityisesti esille kaksi teemaa: Israelin uskottomuus ja Jumalan uskollisuus.

Kirjan päämääränä on havainnollistaa, miten suuresti Jumala rakastaa syntistä kansaansa.

Aikakautemme on pimentymässä hengellisesti, hämärä leviää. Pysyäksemme pystyssä ja valveilla, Raamattu kehottaa meitä pukemaan yllemme hengellisen taisteluvarustuksen. Mitä nuo eri varusteet meille kertovat?

"Kiinnittäkäävyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskaudenhaarniskaan ja sitokaajalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskonkilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksenkypärä, ottakaa Hengenmiekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen." Ef 6:10-18

Raamattu antaa identiteetillemme vankan pohjan. Emme ole täällä sattumalta, vaan olemme Jumalalle äärettömän arvokkaita ja tärkeitä. Tässä podcastissa kerron, miten Raamattu meitä määrittelee ja kuvaa.  

Miksi korona on tullut koko maailmalle yllätyksenä? Ja vielä kummallisempaa, miksi se oli täysin odottamaton shokki myös seurakunnalle? Missä olivat profetiat tulevasta koko maailmaan ravisuttavasta pandemiasta? Näitä kysymyksiä olen kysellyt useasti vuoden 2020 ja 2021 kuluessa.

Jumala haluaa uskoakseni opettaa meitä siinä, että me ihmiset, emme edes me uskovat, ole kaikkitietäviä. Jumalan voima ilmenee yllättävissä tilanteissa. Hän haluaa että luotamme ja turvaamme yksin häneen kaikissa elämämme tilanteissa, myös ennakoimattomissa haasteissa.

Jeesu opettaa meille Jumalan huolenpidosta. Meidän ei tarvitse murehtia huomista, sillä Jumala pitää lapsistaan huolta. Hän tuntee kaikki tarpeemme. Saamme tänään rukouksessa jättää Hänelle huolemme ja murheemme. Hän tuntee ne kaikki. Hän kulkee tänäänkin vierellämme. 

Jeesuksen opetus murehtimisesta löytyy täältä: Matt 6:25-34

Jeesus kehottaa meitä olemaan murehtimatta niistä tarpeista, joista Jumala on luvannut huolehtia. Murehtiminen vahingoittaa terveyttä, heikentää työkykyä ja luovuutta sekä vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin. Murehtiminen myös vaikeuttaa luottamustamme Jumalaan.

Koko Raamatusta arvioidaan kolmanneksen olevan profetiaa. UT:n 27 kirjasta, peräti 23 kertoo Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Raamatussa on 31.102 jaetta ja niistä yli 10.000 sisältää profetaalista tekstiä. Yleisesti arvioidaan, että 50-80% Raamatun profetioista on jo täyttynyt. Ilmestyskirja on keskeisimpiä ihmiskunnan tulevaisuudesta profetoivia kirjoja.

Kirjan sisältö on ilmoitus Jumalan tulevaisuudensuunnitelmasta. Se näyttää meille uskovien ikuisen olotilan uusissa taivaissa ja uudessa maassa. Tämä on kirja Jumalan valtakunnan täydelliseksi tulemisesta. Jumala vie asiansa voimallisesti voittoon. 

Ilmestyskirja on Jeesuksen meille antama ilmestys.

Kirjeen kirjoittaja on Juudas, joka oli Jeesuksen ja Jaakobin veli. Se on kirjoitettu noin vuonna 65 juutalaistaustaisille kristityille.

Juudaan kirje on Raamatun ainoa kirja, jonka tehtävänä on yksinomaan taistella kristikunnan suurta luopumusta vastaan ennen Kristuksen tulemusta. Raamatun oppi luopumuksesta huipentuu Juudaan kirjeessä, tässä löydämme laajoja näkymiä luopumuksen historiasta taivaassa ja maan päällä. Meidän aikamme lukijoista on aika järkyttävääkin havaita, miten kiivaasti Raamatun kirjoittajat hyökkäävät vastustajia ja harhaopettajia vastaan. 

Juudas kehottaa vastustamaan väärää oppia, pysymään totuudessa ja johtamaan myös toisia oikeaan uskoon. Hänen sanomansa kuuluu kaikille kristityille.

Johannes kirjoitti Gaiukselle henkilökohtaisen kirjeen kiittääkseen häntä hänen kristillisestä elämäntavastaan ja rohkaistakseen häntä uskossa. Tämä kirje ei kuitenkaan koske yksityisasioita, vaan kristillisen seurakunnan elämää. Kirje painottaa, että totuutta opettaville evankeliumin julistajille tulee olla vieraanvarainen. Vieraanvaraisuus kertoo siitä, että tukee luokseen kutsumiaan ihmisiä ja heidän työtään. Kirje myös varoittaa niistä, jotka pyrkivät hallitsemaan seurakuntaa vääristä vaikuttimista.

Johannes kirjoitti tämän toisen kirjeensä pian ensimmäisen kirjeen kirjoittamisen jälkeen varoittaakseen vääristä opettajista. Kirjoitusvuosi on noin vuoden 90 paikkeilla ja kirje lienee lähetetty Efesoksesta. 

Johannes muistuttaa meitä, että totuus ja rakkaus ovat keskeisiä Jeesuksen seuraamisessa ja varoittaa vääristä opettajista.

Apostoli Johannes kirjoitti 1. kirjeensä paimenkirjeeksi seurakunnille, joiden jäsenet olivat pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä. Johannes kirjoitti tämän kirjeen Efesoksessa joskus vuosien 85-90 paikkeilla. Johanneksella on selvästi läheinen suhde kirjeen saajiin ja se on ehkä tarkoitettukin kiertokirjeeksi. Kirjeen varsinainen aihe on elämän Sana, Kristus, joka on elämä ja antaa elämän.

Kirje antaa selkeän kuvan Jeesuksesta. Apostoli oli tuntenut Jeesuksen henkilökohtaisesti, keskustellut hänen kanssaan, kulkenut hänen vierellään, nähnyt hänen kuolemansa ja nähnyt hänet ylösnousseena ja nousevan taivaaseen. Johannes kuvaa Jeesusta valoksi, rakkaudeksi ja elämäksi. Tämä kirje kirjoitettiin, jotta voisimme ymmärtää, miten Jumalan todellisuus ilmenee elämässämme uskon kautta Jeesukseen ja jotta voisimme olla varmoja siitä, että saamme viettää ikuisuuden hänen luonaan. Kirje rohkaisee pysymään yhteydessä Jumalaan, joka on valo ja rakkaus.

Tämä kirje on kokeneen ja uskollisen Jeesuksen apostolin viesti meille kristityille. Pietari varoittaa väärästä opetuksesta ja kehottaa kasvamaan uskossa ja Kristuksen tuntemisessa. Pietarin mukaan tulee hylätä Jumalan sanan vastainen opetus ja keskittyä Jeesuksen tuntemiseen. 

Pian tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen Pietari kuoli marttyyrina. Kirje on kirjoitettu noin vuonna 67. Pietari muistuttaa meitä Jumalan suurista lupauksista ja kehottaa uskon ja kutsumuksemme lujittamiseen.

1. Pietarin kirje on lämminhenkinen ja inhimillinen kirje. Pietari antaa runsaasti käytännön neuvoja siitä, miten kristittyjen tulisi elää vaikeina aikoina, erityisesti Jeesuksen paluuta odotettaessa. Kirjeen saaneet kristityt elävät vainojen keskellä. Pietari tietää heidän tuntevan itsensä eristyneiksi ja haavoittuneiksi. He asuvat lainausmerkeissä "muukalaisina vieraassa maassa". He tuntevat itsensä erilaisiksi, sillä he ovat erilaisia. Pietari pyrkii innostamaan lukijoitaan näyllä siitä, mitä Jumala on tehnyt heidän puolestaan Kristuksessa. Pietari rohkaisee heitä tekemään sitä mikä on hyvää, olipa ulkonainen tilanne miten vaikea hyvänsä.

Kirje käsittelee uskon elämistä todeksi. Jaakob kehottaa Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa usko näkyy tekoina. Vaikka usko saakin aikaan hyviä tekoja, ne eivät voi meitä pelastaa. Pelastus on Jumalan lahja, joka saadaan yksin armosta ilman ansioita. Muuttunut elämä hyvine tekoineen todistaa aidosta uskosta.

Kirjeen kirjoittaja, Jaakob, oli Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan arvostettu ja kunnioitettu johtaja. Aluksi Jeesuksen veljet, Jaakob muiden mukana, epäili Jeesuksen messiaanisuutta, mutta ylösnousemuksen jälkeen hekin liittyivät Jeesuksen opetuslapsiin.

Jaakobin kirje haastaa ja rohkaisee meitä ryhtymään sanan tekijöiksi, ei vain sen kuulijoiksi. Käytännöllistä kristillisyyttä arkipäivän elämään. Realistinen kirje, joka ei juurikaan pureudu oppikysymyksiin, vaan vaelluksemme velvoitteisiin.

Kristillinen jumalanpalvelus ja Jeesuksen seuraaminen koskee koko perhettä.

Elä lähellä Jumalaa! Jumala puhuu valituilleen. Jumala katsoo sydämen asennetta, etsii kuulevia korvia, ei ikää tai asemaa.
Huolehditaan perheistä ja rukoillaan perheiden puolesta!Meidän tehtävämme on ohjata lapsiamme Jumalan tuntemiseen ja seuraamiseen, mutta lopulta valinta jää jokaiselle itselleen. On ehkä lohduttavaa, että edes Eeli tai Samuel eivät onnistuneet lastensa kasvatuksessa, vanhemmat eivät saisi syyllistää itseään liikaa.  Lue Raamattua!Tärkeintä on kuunnella Jumalan puhetta, ei ihmisten. Miten kuulemme Jumalan puhetta? Me kuulemme Jumalan puhuvan meille Raamatussa. Siksi on tärkeää lukea joka päivä Raamattua! Ja noudattaa sen ohjeita.  

Heprealaiskirje on suunnattu juutalaista syntyperää olevien kristittyjen seurakunnille, mutta kirjeen teemat ovat niin yleisluontoisia, että ne puhuttelevat kaikkia kristittyjä, kaikkina aikakausina. Kirjoittaja varoittaa luopumuksen vaarasta, lahkohenkisyydestä, hengellisestä väsymisestä ja masennuksesta. Kirje on läheistä sukua Johanneksen evankeliumin kanssa, sillä Jeesuksen osallistuminen maailman luomiseen kuvataan selkeästi ja Jeesusta puhutellaan ylimmäisenä pappina. Kirje on kaikessa yhtäpitävä Paavalin julistuksen kanssa. 

Hebrealaiskirjeen tarkoituksena on osoittaa, että vanha liitto temppelikultteineen on saavuttanut päätöksensä ja täyttymyksensä Jeesuksessa. Kirjeessä ei mainita missään sen kirjoittajaa. Kirjoittajaksi on ajateltu yleensä Apollosta, Barnabasta tai Paavalia. Vanhan kirkon aikoina Paavalia on perinteisesti pidetty kirjoittajana, mutta myös Apollos on hyvä ehdokas, sillä kirjoittaja tuntee selvästi erinomaisesti sekä hellenistisen kulttuurin, että Raamatun kirjoitukset.

Tämä Paavalin kirje Filemonille henkii anteeksiantavaa rakkautta. Antiikin aikana orjat olivat täysin vailla mitään oikeuksia. Tässä uskoton, karannut orjaraukka ei saa mielivaltaista rangaistusta raakalaismaiselta herraltaan, vaan armo käy oikeuden edellä. Rikkomus tunnustetaan, säälintunteeseen vedotaan, armoa anotaan, tarjotaan korvausta tehdyistä vääryyksistä, tie aukenee armoon ja orja korotetaan uuteen hengelliseen sukulaisuussuhteeseen. Kirje kuvaa täydellisen kuvan siitä, kuinka anteeksiantava Jumala kohtelee katuvaa syntistä.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther on sanonut: "Jokainen meistä on Kristuksen Onesimus"

Kirjeen tarkoitus on rohkaista Titusta ja opastaa miten seurakuntaelämä tulisi Kreetalla järjestää. Kuten kirjeet Timoteukselle, myös kirje Titukselle lasketaan kuuluvaksi Paavalin paimen- eli pastoraalikirjeisiin. Titus oli syntyperältään kreikkalainen. Kirjeen avulla Paavali ohjaa seurakuntaa, jota on aikaisemmin opettanut. Tässä kirjeessä on ohjeita ja vaatimuksia seurakunnan paimenille ja erityisesti kirjeessä varoitetaan harhaopeista.

Paavali kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä noin vuonna 66 tai 67 ollessaan vankeudessa. Tämä on myös Paavalin henkilökohtaisimpia kirjeitä. Tähän kirjeeseen Paavali tallensi viimeiset ajatuksensa Timoteukselle. Pian tämän jälkeen hänet teloitettiin keisari Neron valtakaudella. Kirje heijastaa hänen tärkeimpinä pitämiään asioita. Näihin kuuluvat terve oppi, järkkymätön usko, luottavainen kärsivällisyys ja kestävä rakkaus. Tämä kirje innostaa meitä pysymään rohkeasti totuudessa, oppimaan lisää Jumalan sanasta ja täyttymään Pyhän Hengen antamalla innolla.

Timoteus oli Efeson seurakunnan nuori pastori. Hän oli myös Paavalin suojatti. Paavali lähetti tämän kirjeen rohkaistakseen ja neuvoakseen nuorta Timoteusta seurakunnan johtamisessa. Timoteus joutui Efesossa taistelemaan seurakunnassa vaikuttavia harhaopettajia vastaan. Tässä mielessä tämän kirjeen sisällön hyvin tiivistävä jae on seuraava: "... saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." 

Paavali kirjoitti tämän 2. Tessalonikalaiskirjeen noin vuoden 50 vaiheilla, eli molemmat tessalonikalaiskirjeet ovat hyvin varhaisia. 1. Tessalonikalaiskirje oli aikajärjestyksessä Paavalin ensimmäinen kirje ja tämä toinen on siten hänen toiseksi varhaisin kirjeensä. Tämä on kirjoitettu pian edellisen kirjeen jälkeen ja se syventää 1.Tessalonikalaiskirjeen teemaa, eli Jeesuksen tulemukseen liittyviä seikkoja. Paavali rauhoittelee tessalonikan seurakuntaa. Herran tulemus ei ole aivan vielä käsillä. On jatkettava työntekoa ja elettävä raittiin kristityn elämää. Jeesuksen tulemusta on odotettava kärsivällisesti.

Uuden testamentin kirjeissä on yleensä monia teemoja, esitettyinä peräkkäin ja monesti myös lomittain. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille on tässä suhteessa hyvin erilainen. Tämän kirjeen teema on lohduttaa kristittyjä sillä iloisella odotuksella, että Jeesus on tulossa takaisin. Hän tulee perustamaan keskellemme valtakuntansa. Tämä on iloinen, toivoa antava uutinen.

Paavali taisteli synkretismiä, eli sitä uskontojen sekoittamista vastaan, jossa kristinuskoon yhdistellään ajatuksia pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Vaarana oli mm. liiallinen lakihenkisyys (legalismi), pidättäytyminen aineellisista nautinnoista (asketismi) ja mystiikka. Omat yritykset miellyttää Jumalaa ruokkivat vain ihmisen omaa ylpeyttä. Kristinuskoon ei saa sekoittaa omia ajatuksia, eikä luottaa kehenkään opettajaan tai yhteisöön enempää kuin Jeesukseen. Yksin Jeesus on toivomme ja vain häneltä tulee todellinen viisaus.

Paavalin kirje filippiläisille on iloinen kirje. Paavali kirjoitti luultavasti tämän kirjeen ollessaan Roomassa kotiarestissa. Enemmän kuin mitään muuta kirjettä, tätä kirjettä hallitsee ilo. Näin on siitäkin huolimatta, että Paavalin elämässä oli paljon ulkonaisia vastoinkäymisiä. Sanat "ilo" ja "iloita" esiintyvät peräti 15 kertaa eli useammin kuin missään muussa Paavalin kirjeessä. Kirjeen pääteema on "evankeliumi", sehän on ilosanoma Jeesuksesta.

Paavalin kirje efesolaisille on Paavalin katsaus Kristuksen persoonaan ja seurakuntaan, Jumalan huonekuntaan, jonka kautta Jumalan viisaus ja armo ilmestyvät. Sitä on sanottu UT:n syvällisimmäksi kirjaksi, jossa selvitetään Jumalan aivoituksia ikuisuuksista ikuisuuksiin. Evankeliumin perustotuudet on tiivistetty muutamaan lyhyeen lukuun. Se on UT:n keskeinen selvitys Kristuksesta ja seurakunnasta.

Paavali todistaa tässä kirjeessään kristallinkirkkaasti sen hyvän uutisen, että ihmiset vanhurskautetaan Jumalan edessä yksin uskosta Jeesukseen, ilman Mooseksen lain vaatimia tekoja.

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajatuksia Raamatusta ja sen lukemisesta. Luther käänsi koko Raamatun kansankielelle ja vaikutti merkittävästi myös lukutaidon ja sivistyksen leviämiseen. Lutherin mielestä Raamatun ahkera lukeminen on kristitylle erittäin tärkeää, sillä sen kautta Jumala puhuu meille. 

Paavalin toinen kirje korinttilaisille on Paavalin henkilökohtaisin kirje. Siinä Paavali kertoo paljon omasta elämästään. Kirje tarjoaa erityisesti lohdutusta ahdistuneille. 

Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille sisältää kristillisen elämän tärkeitä suuntaviittoja. Oikea vaellus johtaa kohti iankaikkista elämää. Esittelen kymmenen kohtaa tästä kirjeestä, jotka ovat itseäni eniten ilahduttaneet vuosien varrella. 

10 hyvää syytä lukea Raamattua. Aloita hyvä harrastus jo tänään!

Paavalin kirje roomalaisille viitoittaa meille pelastuksen tien. Lähde seuraamaan sitä jo tänään!

10 tapaa harrastaa Raamattua! Tee Raamatun lukemisesta tärkeä osa jokaista päivääsi. Saat tästä kymmenen vinkkiä, miten innostua enemmän Raamatusta. 

Keksi itse lisää tapoja harrastaa Raamattua ja kerro omat vinkkisi "Raamattu Tänään" blogi-sivulla: https://raamattutanaan.blogspot.com/

Top 10 Apostolien tekojen innostavinta tapahtumaa. Nämä rohkaisevat meitä jatkamaan Jeesuksen seuraamista ja välittämään evankeliumia myös toisille. Apostolien teot kertovat meille Pyhän Hengen voimasta, joka on keskellämme tänäänkin! 

"Raamattu tänään" podcast sarjan kuuntelumäärät ovat ylittäneet jo 100 kuuntelukerran maagisen rajan. Sen kunniaksi tässä spesiaali-jaksossa kiitän kuuntelijoita, innostan jatkossakin lukemaan Raamattua ja selitän "Raamattu tänään" sarjan ideaa ja pohdin tulevaisuutta. Tule mukaan!

Evankeliumi Johanneksen mukaan on evankeliumeista syvällisin. Eipä ihme, sillä Johannes oli Jeesuksen läheisin opetuslapsi. Johannes painottaa uskoa Jeesukseen ja Jeesuksen olemusta tosi ihmisenä ja tosi Jumalana. 

Evankeliumi Luukkaan mukaan on täsmällinen, luotettava ja kattava selonteko Jeesuksen elämästä. Luukkaan käyttämä kieli on korkeatasoista ja evankeliumi on helppolukuista. Luukkaan avainjae (19:9-10): "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut." 

Evankeliumi Markuksen mukaan on lyhin evankeliumeista. Se on täynnä toimintaa, tapahtumia ja ihmeitä. Markus tempaa lukijansa mukaan Messiaan elämän tärkeimpiin vaiheisiin, huipentuen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Tule mukaan!

Tervetuloa uppoutumaan kanssani Raamattuun! Raamattu Tänään on tarkoitettu juuri sinulle, joka haluat saada rikkaampaa sisältöä elämääsi ja oppia elämään lähellä Jumalaa, sinun Luojaasi, joka rakastaa sinua suunnattomasti.

Tule kanssani matkalle Raamatun kiehtovaan maailmaan!