Ammattina rikos

Tv-sarjojen ja elokuvien mukaan vankiloissa vallitsee tiukka hierarkia, joka määrittelee sen, kenen kanssa kaveerataan ja missä syödään ateriat. Minkälainen hierarkia vallitsee suomalaisissa vankiloissa ja miten se on muuttumassa? Kuinka joukossa pärjää? Sen tietää pitkään vanginvartijana työskennellyt Mikko Kiiskilä.

Kun omaiset olivat pettyneet poliisin tutkintaan läheisensä kuolemaan johtaneessa tapauksessa, soi Juhani "J. K." Tammisen puhelin. Tamminen otti tehtävän vastaan ja lähti selvittämään, minkälaiset tapahtumat johtivat talon palamiseen ilmiliekeissä ja miehen kuolemaan tulipalossa. Johtolankojen myötä alkoi näyttää siltä, ettei kyseessä ollutkaan onnettomuus.

Kun huumepoliisille selviää Jyväskylässä liikkuvan poikkeuksellisen suuria määriä amfetamiinia, alkaa erikoinen tutkinta aineen matkasta paikallisille käyttäjille. Taustalla ei ollutkaan perinteinen huumekauppias, vaan bisnekseen lähtenyt isoäiti. Seurasi erikoisia käänteitä metsässä kätköjen perässä, kun kauppias ei itsekään muistanut, minne oli aineen kätkenyt, ja lähes elokuvallinen auton vaihto yön kähmyssä, jotta epäiltyjä saatiin jäljitettyä. Pitkän uran poliisissa tehnyt Timo Lehtonen kertoo uransa mieleenpainuvimmista tapauksista.

"Olin jotenkin ajatellut, että meidän oikeuslaitos on objektiivinen." Nuoren toimittajan luottamus Suomen oikeuslaitosta kohtaan karisi hänen jouduttua itse keskelle erikoista oikeudenkäyntiä. Jälkikäteenkään ajateltuna Johanna Aatsalo tuskin olisi tehnyt mitään toisin, mutta ehkä pyörremyrskyyn olisi jotenkin voinut varautua.

"Tämä on ryöstö!" huudahti postikonttoriin aseen kanssa marssinut mies ja käskytti paikalla olleet asiakkaat ja henkilökunnan lattialle. Asetta heilutellut mies oli ryöstöjen ammattilainen, mutta ensi kertaa keikalla itse. Aiemmin hän oli selvittänyt rikoksia, olihan hän ammatiltaan varsin ansioitunut poliisi. Mitä ihmettä oli tapahtunut, kun poliisi päätti ryöstää Postin? Ja miksi hän lopulta jäi teosta kiinni?

Rangaistuslaitos, lomakoti vai kuntoutuskeskus? Suomen vankiloista on monia mielipiteitä, mutta harva todella tietää, millaista vankilan arki oikeasti on. Kuinka paljon vankiloissa pyörii päihteitä ja miksi kiljun löytyminen voi olla hyväkin asia? Miten laiton tavara kulkee sisään vankiloihin ja mitä kaikkea vartijat selleistä löytävät?

Tiistai-iltapäivänä 23. heinäkuuta 2019 Kampin liikenneruuhkassa nähtiin poikkeuksellinen tilanne. Keskustan suunnasta kohti länttä ajanut pakettiauto teki äkkikäännöksen kaistojen yli törmäten vastaan tulleen punaisen henkilöauton kylkeen. Törmäyksen kohde ei ollut sattumaa. Se kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun pakettiauton kuljettaja nousi autostaan ja avasi tulen kohti punaisen Toyotan kyydissä olleita miehiä. Mitä Helsingissä oikein tapahtui reilu viisi vuotta sitten?

Jakson alussa kuullaan ote MTV:n uutislähetyksestä 23.7.2019.

Ammattina rikos jatkuu uusin jaksoin 19. maaliskuuta alkaen.

Se oli aivan tavallinen tiistaiaamu 16.7.2002, kun Helsingin ydinkeskustaa vavisutti voimakas räjähdys. Räjähdys rikkoi viereisen hotellin ikkunoita aina kolmanteen kerrokseen saakka ja vaati yhden ihmisen hengen. Kuolleen lisäksi räjähdyksessä loukkaantui mies, joka kuljetettiin sairaalaan. Poliisitutkinnan edetessä syntyy epäilys, että silminnäkijä onkin tekijä. Miksi joku halusi räjäyttää pommin keskellä Helsinkiä?

Jakson alussa kuullaan ote Ylen uutislähetyksestä.

Taideväärennökset ovat miljardibisnes maailmalla, eivätkä suomalaistaiteilijatkaan ole välttyneet väärentäjiltä. Suomessa taideväärennösten rikoshyöty liikkuu kymmenissä miljoonissa euroissa, eikä kukaan tiedä, minkä verran väärennöksiä roikkuu suomalaisten seinillä. Toisin kuin väärennettyä rahaa, ei väärennettyä taulua oteta omistajaltaan pois edes väärennöksen paljastuttua. Entä jos suvussa pitkään kulkenut Helene Schjerfbeck onkin arvoton väärennös?

TV-sarjoissa ja elokuvissa poliisin profiloijat selvittävät uskomattoman tarkasti rikoksen tekijän vain katsomalla rikospaikkaa. Pienten vihjeiden avulla he voivat kertoa, minkälainen ihminen on rikoksen takana ja mistä syyllisen voi löytää. Oli kyseessä sitten Criminal Minds -tv-sarja tai Uhrilampaat-elokuva, ei tarina ole pelkkää hölynpölyä. Mistä profiloinnissa oikein on kyse, ja osataanko sitä Suomessa käyttää hyväksi?

Suomen Rahapaja painaa kolikoita Vantaalla paitsi Suomeen myös muualle Eurooppaan. Rahapajan maine saa kuitenkin kolauksen, kun suuria määriä vielä julkaisemattomia kolikoita alkaa löytyä rikollisten hallusta. Samaan aikaan Rahapajan tuotantopäällikkönä toimiva perheenisä viettää railakasta elämää: Työpäivän ja lapsen kanssa vietetyn ajan jälkeen alkavat yön huvit. Mies juhlii, käyttää päihteitä ja matkustelee spontaanisti bilekavereidensa kanssa. Lopulta poliisille alkaa selvitä, ettei elämäntapaa rahoiteta pankkiautomaatilla käyden.

Pirkanmaalaisnainen katoaa mystisesti jäljettömiin ja hänen aikuiset lapsensa huolestuvat, kun äitiin ei saa yhteyttä. Poliisi alkaa tutkia tapausta, mutta tutkinta ei edisty: Raija Juutila on kuin maan nielemä ja hänen kumppaninsa vakuuttaa syyttömyyttään. Kun poliisi toistakymmentä vuotta myöhemmin käynnistää aktiivisen tutkinnan uudelleen, alkavat palaset loksahdella paikoilleen.

Yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän erikoisemmalta tuntuva piirre on tuomioiden kohtuullistaminen. Se tarkoittaa, että useammasta rikoksesta tuomittaessa, voi saada niin sanotusti paljousalennusta: Kaksi murhaa tehnyt ei istu kahta elinkautista, vaan vähemmän. Miksi ihmeessä rikoksia voi tehtailla "Tee kaksi, maksa yhdestä"-periaatteella? Kuka tämän voisi muuttaa ja olisiko se järkevää?

Poliisipartio oli rikollisjengin kerhotilojen ulkopuolella tutkimassa autoa, jossa epäiltiin olevan huumausainetta. Oli myöhäinen ilta ja kerhotilan etsintä suuremman huumelastin löytämiseksi päätettiin jättää aamuun riskien minimoimiseksi. Vasta aamulla poliisille selvisi, että sisällä kerhotiloissa mies oli samaan aikaan murhattu ja brutaalisti paloiteltu.

Kun kolmekymppinen nainen saapui Albertinkadun ampumaradalle Helsingissä, hänen nimensä kirjattiin vihkoon muiden kävijöiden tavoin: Sillanpää. Kun hieman myöhemmin samaiselle ampumaradalle lähetettiin poliisipartioita ja ambulansseja hälytyksen vuoksi, ei naisesta ollut enää jälkeäkään. Nyt poliisi etsi kuumeisesti henkilöä, joka oli surmannut kylmäverisesti kolme miestä.

Jakson alussa kuullaan ote hätäkeskuspuhelusta.

Koiran ulkoiluttaja löytää Haakoninlahden rannalta vedessä osittain kelluvan naisen ruumiin. Paikka on syrjäinen, Helsingin Laajasalon entinen öljysatama. Eletään lokakuista sunnuntaiaamua vuonna 2014. Poliisit lähtevät paikalle kuolinsyyn selvittämistehtävälle. Huomio kiinnittyy ensimmäiseksi naisen erikoiseen vaatetukseen, vaaleanpunaiseen pyjama-asuun. Kokeneet rikostutkijat huomaavat kuitenkin ruumiissa pieniä hiertymiä ja verenpurkaumia, jotka viittaavat henkirikoksen mahdollisuuteen. Poliisi turvautuu yleisön apuun ja julkaisee retusoidun kuvan vainajasta tämän henkilöllisyyden selviämiseksi. Kuva ehtii kuitenkin olla julki vain hetken, kun poliisi tekee hätkähdyttävän löydön.

Ulkoilija on löytänyt miehen ruumiin tien vierestä Helsingissä Vuosaaren Uutelan ulkoilualueelta. Kun poliisit saapuvat löytöpaikalle, he eivät voi aavistaa, että tästä alkaisi Suomen rikoshistorian erikoisimpiin lukeutuvan murhan tutkinta. Mies on edellispäivänä surmattu teloitustyyliin niskaan ampumalla. Henkirikoksen taustalta paljastuu miljoonakaupat väitetystä natsien kultaharkoista. Myöhemmin löytyy maastosta myös toinen toinen ruumis, sekin luodinreikä niskassaan. Huhtikuussa 1990 tapahtuneet natsikultamurhat ovat kuin suoraan rikoselokuvan käsikirjoituksesta.  

Itsenäisyyspäivän iltana vuonna 2009 valtaosa suomalaisista oli kokoontumassa TV-ruutujen ääreen seuraamaan presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaan aikaan noin kilometrin päässä linnasta sijaitsevassa Hotelli Glon sviitissä numero 538 muutama nuori valmistautui Colors-festivaalien päätösbileisiin. Juhlat loppuivat aamuyön tunteina, ja kasvanut juhlaseurue siirtyi jatkoille hotelli Glon sviittiin. Hetken päästä yksi nuori oli kuollut ja toinen kiidätetty sairaalan. Mitä hotellisviitissä oli tapahtunut?

Miksi poliisin kameratolppia ei maalata näkyviksi? Miten vappunaamari voi pelastaa ylinopeussakolta? Miksi kortin voi yhä menettää pienistäkin ylityksistä? Runsaat 30 vuotta sitten juntattiin ensimmäinen nopeuskameratolppa Turuntielle. Nyt näitä kasvottomia kasvonkuvaajia on jo noin 1200, ja lisää tolppia asennetaan jatkuvasti. Poliisilla on suunnitteilla myös uusia keinoja autoiljoiden käräyttämiseksi.

Maaliskuussa vuonna 2010 sukulaismies teki katoamisilmoituksen Jari Koskelasta. Miestä ei ollut nähty yli kahteen viikkoon. Poliisi ryhtyi selvittämään löytyisikö Koskelan hämäräperäisistä ja vaietuista bisneksistä avaimia katoamisen selvittämiseksi. Pitkän ja monimutkaisen tutkinnan sekä poliisin kehittämän ovelan juonen jälkeen helsinkiläisen miesjoukon matka nurmijärveläiseen metsään paljasti karmean totuuden.

Poliiseina esiintyvät häikäilemättömät rikolliset valitsevat uhreikseen heikossa asemassa olevia, virkavaltaan hyväuskoisesti luottavia vanhuksia. He etsivät numerotiedustelusta iäkkäiltä kuulostavia nimiä ja soittavat heille prepaid-liittymistä. Soittaja kertoo uhrille, että poliisi on juuri saanut selville rikollisten päässeen tunkeutumaan hänen pankkitililleen. Soittajan mukaan poliisi on parhaillaan rakentamassa tilille suojamuuria, johon tarvitaan pankkitunnukset.

Kahden myllypurolaistytön katoaminen nousi valtakunnallisten uutislähetysten kärkeen lauantaina 4. maaliskuuta vuonna 1989. Seuraavana päivänä selvisi, että tytöt oli murhattu. Murhaajaksi paljastui lähistöllä asuva Jammu-sedäksi kutsuttu 62-vuotias Veikko Antti Siltavuori. Poikkeuksellisen raaka teko järkytti pitkään koko Suomea. Jakso alkaa otteella MTV:n uutisista.

Tammikuussa vuonna 1995 Helsingin poliisin hälytyskeskukseen tuli ilmoitus kaulaan puukotetusta naisesta Hämeentiellä sijaitsevassa kukkakaupassa. Ensimmäisenä paikalle ehtinyt järjestyspoliisin partio kohtasi kaupan takatilassa karmean näyn. Rikoksen uhri, nuori kukkakauppias makasi hengettömänä raa’asti kaulaan puukotettuna. Kaula oli viilletty auki usealla veitsen vedolla eikä nopeasti paikalle tulleella ambulanssilääkärillä ollut mitään tehtävissä naisen hengen pelastamiseksi.

Kilokaupalla kokaiinia kilpikonnien kilpien alla. Tuon salakuljetusyrityksen Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkonen muistaa yhä. Mies on nähnyt kaiken, mitä maahan yritetään tuoda tai maasta viedä laittomasti. Nuuskaa, huumeita, linnunmunia, väärennettyä oliiviöljyä, Eremitaasin taideaarteita – lista on loputon. Takavarikko johtaa usein myös muiden rikosten, kuten laittoman 3d-asepajan paljastumiseen.

Miksi poliisia eivät enää kiinnosta tavallisiin ihmisiin kohdistuvat pikkurikokset? Onko Suomessa tarpeeksi poliiseja tutkimaan näitä päivittäisrikoksia? Kumpi on poliisille tärkeämpi – sormenjälki vai dna? Mikä on muuttunut poliisin työssä vuosikymmenten aikana? Jaksossa vieraana nelisenkymmentä vuotta poliisissa työskennellyt rikoskomisario Pekka Seppälä.

Sari Sinisalon surmaaja on yhä vapaalla jalalla lähes 30 vuotta henkirikoksen jälkeen. 20-vuotias Sari menetti henkensä omassa asunnossaan Hämeenlinnassa vuonna 1992. Sarin asunnosta kuuluneet öiset avunhuudot, raskaan mattokäärön raahaaminen autoon sekä moni muu seikka vahvistivat Sarin miesystävään kohdistuneet epäilyt. Oikeus ei kuitenkaan suostunut vangitsemaan miestä, koska ruumista ei vielä tuossa vaiheessa ollut löydetty. Marokosta kotoisin ollut miesystävä käytti pian tilaisuutta hyväkseen ja häipyi Suomesta. Häntä ei ole vieläkään saatu vastuuseen teoistaan.

Harri Talvikangas toimi rikosylikonstaapelina pääkaupunkiseudulla ammatti- ja taparikosten valvonnassa yli 35 vuotta. Talvikangas oli mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa rikostapauksissa. Rikollispiireissä hänet tunnettiin pelottomana, sinnikkäänä ja oikeudenmukaisena poliisina. Joskus häntä ammuttiin, harvoin hän turvautui itse aseeseen. Tässä jaksossa Talvikangas muistelee mieliinpainuvimpia tapauksia uransa varrelta.

Rikostarkastaja Petri Rainialalla on vuosikymmenten kokemus kovien rikollisten kuulusteluista. Rainiala tietää, että on parempi olla empaattinen kuin asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Yksikin virhe voi rikkoa luottamuksen ja pilata kuulustelun. Hyvä kuulustelija tietää, että päämäärä ei ole puristaa epäillyltä tunnustus, vaan päästä totuuden jäljille. 

Ilpo Larha surmasi vuonna 1992 Helsingin Jollaksessa liikuntakyvyttömän 77-vuotiaan Wilhelm Högstenin. Elinkautiseen tuomittu Larha pakeni vankilasta kaksi vuotta myöhemmin ja linnoittautui lahtelaiseen asuntoon kahden panttivangin ja pakokaverinsa kanssa. Sieltä hän soitti Radio 99:n lähetykseen ja uhkasi räjäyttää talon. Ensimmäisestä epäonnistuneesta Larhan kiinniottoyrityksestä kehkeytyi piiritystilanne, joka kesti 55 tuntia. Panttivangit ja Larhan pakotoveri pääsivät pakenemaan asunnosta ja Larha ilmoitti piirityksen jatkuessa, että hän joko antautuu ehdoitta tai ampuu itsensä. Noin puoli tuntia ennen määräaikaa asunnosta kuului laukaus.

Tiina on 40-vuotias korkeasti koulutettu Helsingissä asuva seksityöläinen. Hän on myynyt seksipalveluita jo 10 vuotta ja ottaa asiakkaita vastaan pääasiassa omassa kodissaan. Tiina haluaa poistaa seksityöntekijöihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Hän kertoo avoimesti ammatistaan ja asiakkaistaan.

Miljonäärisukuun kuuluvan naisen röyhkeä kidnappaus Helsingin Töölössä, uhrin vankeus ahtaassa, äänieristetyssä kopissa sekä kahdeksan miljoonan euron lunnaiden maksu. Tapaus oli kansainvälisestikin poikkeuksellinen. Poliisi perusti kidnapatun naisen pelastamiseksi salaisen, Ullakoksi nimetyn operaation, johon osallistui enimmillään 200 poliisia. Vuonna 2009 tapahtuneen ihmisryöstön takana ei vastoin oletusta ollutkaan ulkomaalainen rikollisryhmä, vaan talousvaikeuksissa ollut turkulainen juristi ja perheenisä.

Heinojen murhat kohahduttivat Suomea elokuussa vuonna 2001. Teko oli suunniteltu ja toteutettu poikkeuksellisen kylmäverisesti. Neljä 16–18-vuotiasta espoolaisnuorta murhasi liikemies Martti Heinon ja hänen Elise-vaimonsa Lopella sijaitsevalla kesämökillä. Ruumiit sullottiin urheilukasseihin ja upotettiin Suomenlahteen.