Tarinoita Piritorilta

SISÄLTÖVAROITUS!

Tämän kertainen jakso sisältää avointa ja yksityiskohtaista keskustelua lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä haastateltavan omien kokemusten kautta. Tämän kertainen vieras esiintyy jaksossa anonyymisti.

Jaksoa ei kannata kuunnella, jos aihe ahdistaa tai saattaa laukaista tramaattisia muistoja.

Jos olet itse - tai et ole varma oletko - lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut aikuinen, asian kanssa ei tarvitse olla yksin.

Voit ottaa yhteyttä esimerksi Suome Delfins ry:n chattiin.

https://suomendelfins.fi/

Kevään viimeisessä tasa-arvo -jaksossa vieraaksi saapui räpduo Matriarkaatti. Juttelimme mm. suomirapin tasa-arvo -kysymyksistä, jotka sisälsivät tarkempaa pureutumista mm. misogyniaan, rasismiin, turvattomiin tiloihin ja levy-yhtiöiden vastuisiin.

Tasa-arvo -sarjan toiseksi viimeisessä jaksossa studioon saapui Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Atte Harjanne.

Juttelimme Aten kanssa mm. Vihreiden positiosta, nyt kun SDP ja Vasemmistoliitto vahvistaa entisestään asemaansa. Mikä on Vihreiden identiteetti ja tarve poliittisessa kentässä?

Allekirjoittanut halusi myös käyttää tilaisuuden hyödyksi, ja tuoreena pienyrittäjänä avautua suomalaisen yhteiskunnan kyvystä tappaa yrittäjyyden mielekkyys.

Keskustelimme myös NATO:sta sekä hiilineutraalista Suomesta. Onko Suomen suorien päästöjen hiilineutraalius edes tarpeellista, jos leijonanosa päästöistämme syntyy jossain ihan muualla?

Tämän kertainen jakso on läpileikkaava opetustuokio yritysten ja Suomen vastuullisuustekojen pintapuoleisesta toteutuksesta ja virheellisestä viestinnästä kuluttajarajapinnalle. 

Tutkimukset osoittavat, että jopa 40 % kaupan hyllyiltä löytyvistä, vastuullisista tuotteita sisältävät enemmän tai vähemmän bullshittiä. Samaan aikaan jopa 60 % pohjoismaiden asukkaista ei usko yritysten vastuullisuustekoihin. 

Jos kuluttajien epäluulo on näin korkealla, miksi edes tehdä vastuullisuusviestintää? Ja tärkeämpi kysymys; kuka korjaa tilanteen ja miten?

Vieraakseni saapui väitöskirjatutkija ja vastuullisuuskonsultti Leonard Da Breukers.

Annu Kemppainen on Helsinki Pride -yhteisön toiminnanjohtaja. Annun kanssa keskustelimme mm. translain uudistuksesta, sateenkarilasten positiosta tasa-arvo keskusteluissa, kiintiötyöpaikoista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työolosuhteista. 

Benjamin Pitkänen on 25 vuotias eläinaktivisti, joka on ollut mukana perustamassa eläinten oikeuksia puolustavan, Viral Vegans yhdistyksen. Satojen jäsenien kollektiivi haluaa luoda näkyvyyttä niille yli 86 miljoonalle eläimelle, jotka vuosittain saavat surmansa suomalaisissa teurastamoissa. 

Vaikka suomalaiset yleisellä tasolla tiedostavat eläinten syömisen eettiset dilemmat, olemme silti omien kulutustottumuksiemme orjia. Puheenvuorossaan Benjamin haastaa argumentin eettisestä lihasta. Kuinka voi olla eettistä lihaa, jos sen takana on teurastettu eläin? 

Kysymys kuuluu; jos olemme yhteiskuntana päässeet positioon, jossa kasvipohjainen ruokavalio on varteenotettava vaihtoehto, kuka on vastuussa muuttamaan kulutustottumuksiamme?
Toinen kysymys kuuluu; Onko meidän muutettava kulutustottumuksiamme? Voimmeko olettaa, että olemme yksiselitteisesti muiden eläinlajien yläpuolella, ja saamme toteuttaa itseämme haluamallamme tavalla?

Anni on olympia-urheilija, lääkäri, eduskuntavaaliehdokas, yrittäjä ja some-vaikuttaja. 

Liike Nytin tuore lisä ehdokkaista eduskuntaan haluaa yhdistää poliittisessa päätöksenteossa tieteen ja tutkitun datan. Liika mutuilu ei Annin mukaan tuota tarpeeksi päteviä päätöksiä, ja haluaa omalla panoksellaan vaikuttaa vahvemmin asioiden muutokseen yhteiskunnallisella tasolla. 

Ammattiurheilijan ja lääketieteellisen taustan omaavan Annin kanssa keskustelimme  mm. transurheilijoiden oikeuksista, miesten ja naisten palkkaeroista, kaapatuista sosiaalisen media tileistä ja Liike Nytin arvomaailmasta. 

Joakim on uunituore Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja. Tampereen lapsinatsiksi tituleerattu Joakim edustaa Perussuomalaisten ehdotonta kärkeä, joka on muutamassa vuodessa luonut ympärilleen vankkaa kannattajakuntaa. Joakim haluaa poistaa 2000-luvun alussa syntynyttä mielikuvaa Tony Halmeen edustamasta Persuista, ja vahvistaa puolueen imagoa potentiaalisena vaihtoehtona suurten puolueiden lisäksi. Kunta- ja aluevaaleissa heittämällä läpi mennyt Joakim on ehdolla ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan kevään 2023 vaaleissa. Jos aikaisempien vaalien trendit antavat yhtään osviittaa tulevaisuudesta, istuu Joakim Arkadianmäellä seuraavat neljä vuotta.

Feministisen puolueen puheenjohtaja Emilia Taskinen saapui toistamiseen vieraakseni kevään vaalit tähtäimessä.

Emilian kanssa keskustelimme mm. tasa-arvon kehityksestä, Suomen NATO-jäsenyyden ongelmallisuudesta, translaista, translapsista, feministisen puolueen positiosta ja mahdollisesta oikeistohallituksesta.

Keväällä 2023 Piritorin studio tarkastelee tasa-arvoa, ja kuinka eri lähtökohdista tulevat ihmiset termin kokevat. Ensimmäisessä jaksossa vieraaksi saapui helsinkiläinen Fatim Diarra.

Fatim on Vihreiden entinen varapuheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja. Alunperin Jakomäestä kotoisin oleva Fatim identifioi itsensä feministiksi, ja painottaa feminismin merkitystä myös poliittisessa päätöksenteossa. 

Keskustelimme Fatimin kanssa mm. feminismistä, rasismista, helsinkiläisestä kulttuurista, jengiytymisestä ja Perussuomalaisten vaikutuksesta politiikkaan. 

"Alkoholistin lapsi" -sarjan viimeisessä osassa käydään läpi anonyymin, reilu 20 vuotiaan helsinkiläisen miehen lapsuutta ja nuoruutta. Jaksossa käsitellään teemoja, kuten joukkoon kuulumattomuuden tunne ja puuttuvan mieshahmon pitkäikäisistä vaikutuksista henkiseen hyvinvointiin. 

Alkoholistin lapsi -sarjan toisessa osassa keskitytään pojasta mieheksi kasvaneen Sebastianin kotioloihin ja isä-poika-suhteeseen, jossa sekoittui alkoholi, häpeä ja katkeruus. 

Liki kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun Sebastianin ja hänen isänsä välit ovat katkenneet. Piakkoin itse myös isäksi tuleva Sebastian saapui Piritorin studioon purkamaan kokemuksia Kellokosken lapsuudenkodista. 

Käsittelimme myös oppeja, joita Sebastian on isän alkoholismista kerännyt. Nämä kokemukset ja opit toimivat vahvoina suunnannäyttäjinä Sebastianin kohta alkavaan, henkilökohtaiseen vanhemmuuteen. 

Vuosi sitten Piritorin studion oli tarkoitus julkaista jakso, joka käsittelee vanhemman alkoholismia lapsen nakökulmasta. Jakso olisi ollut kolmiosaisen "Viina" -teeman lopetus. 

Kuukausia ennen jakson julkaisupäivää aloin kuitenkin huomaamaan, miten haasteellista oli saada vierasta jakamaan omakohtaisia kokemuksiaan. Edes anonyymisti. Tutkimukset osoittavat, että jopa 29 % väestöstä kärsii tavalla tai toisella vanhempansa alkoholin käytöstä. 

Tätä statistiikkaa tarkasteltaessa minua ihmetytti, kuinka vaikealta jakson toteutus tuntui. Loppujen lopuksi jaksoa ei koskaan päästy tekemään, ja "Viina" -teema jäi pahasti kesken.

Näin jälkiviisaana helppo todeta, mutta kuten tämän kertainen vieraskin osuvasti toteaa: lapsi ei lähtökohtaisesti halua nolata vanhempaansa. 

Työ jaksojen aikaansaamiseksi kuitenkin jatkui. 

Vuotta myöhemmin Piritorin podcast on saanut kasaan kolme tarinaa erilaisista kasvuympäristöistä, joissa vanhemman alkoholin käyttö on luonut turvattomuutta, ahdistusta ja katkeruutta. 

Asunnottomuutta käsittelevän podcast-sarjan viimeisessä osassa kuulla kokemusasiantuntijan tarina.

Nimestä huolimatta tämän kertainen jakso ei sinänsä kerro asunnottomuudesta. Se pikemminkin alleviivaa punaista lankaa joka kahdessa aikaisemmassa jaksossa rakennettiin.

Asunnottomuus ei ole vain ilmiö, jossa yksilöltä puuttuu katto pään päältä. Vaikka ympäristöministeriö vastaa rakennetusta ympäristöstä, asunnottomuuden ehkäisyyn vaaditaan kriittistä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkastelua ja pitkäjänteisempää tukitoimintaa, jotta ihminen sopeutuu uuteen elinympäristöön.

Jakso on toteutettu yhteistyössä VVA ry:n kanssa.

Asunnottomuus vol. 2 jatkaa siitä mihin ykkösosassa jäätiin. 

Studioon saapui vieraaksi yli 30 vuotta asunnottomuuden parissa työskennellyt Jussi Lehtonen. 

Jussin taival alkoi 90-luvun Suomessa, jolloin asunnottomuus oli selkeästi karummalla tolalla. Vuosikymmenien saatossa Jussi on omakohtaisesti päässyt todistamaan kiistattomia kehitysaskeleita, joita ilmiön ehkäisyssä ollaan saavutettu. 

Samaan aikaan Jussi on kuitenkin myös päässyt todistamaan asunnottomuuden sukupuolittuneisuutta. Vuonna 2021 kaikista Suomen asunnottomista 77 % oli miehiä. Jussi painottaakin vuosikymmenien asiantuntijakokemuksellaan miesten syrjäytymisriskin tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Jussin kanssa puhuimme asunnottomuudesta tasa-arvokysymyksenä:
Mistä johtuu, että miehet ovat asunnottomien joukossa yliedustettuja?
Miten asunnottomuus linkittyy syvemmin yhteiskunnan sukupuolikeskusteluun?
Mitkä syrjäytymisen taustalla vaikuttavat rakenteet näkyvät myös asunnottomuusilmiössä?

Jakso on toteutettu yhteistyössä VVA ry:n kanssa. 

Yksi Tiikeri Median ja Tarinoita Piritorilta -podcastin kantavista teemoista syksyllä 2022 on asunnottomuus.

Kuten tämänkertainen vieraskin toteaa, yksikin asunnoton Suomessa on liikaa. Samaan aikaan on kuitenkin nostettava esille Suomen ensiluokkainen kyvykkyys ehkäistä asunnottomuutta, kun teemaa tarkastellaan Euroopan mittakaavassa.

Asunnottomuus Suomessa kiteytettynä:
Vuonna 2022 Suomessa on noin + 3 900 asunnotonta, joista 655 asuu porraskäytävissä, puistoissa, siltojen alla, ulkona.
Vuonna 2000 asunnottomia Suomessa oli +10 000.
Vuonna 2015 asunnottomia Suomessa oli +7 900.

Oikea suunta asunnottomuuden ehkäisyyn on siis selkeästi löytynyt. Hallitusten johdonmukainen, pitkäjänteinen työ tuottaa hedelmää.

Mutta mitä vaatii, että valtakunnallisesti pääsemme tilanteeseen, jossa edellä mainitut luvut ovat pyöreä nolla?

_________________________________________________

Kolmiosaisen, asunnottomuutta tutkivan podcast-kokonaisuuden ensimmäisessä osassa vieraaksi saapui Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri sekä Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo.

Marian ja ympäristöministeriön työ käsittää luonnon lisäksi rakennetun ympäristön. Eli toisin sanoen asuntopolitiikan. Marian aikaisempi kokemus asunnottomuudesta käsittää myös mm. väitöskirjan tekoa ja tutkijana toimimista Y-säätiössä.

Näin ollen tuntui sopivalta selvittää ensimmäiseksi, kuinka asunnottomuuden tila Suomessa koetaan päättäjätasolla.

Tämänkertaisessa jaksossa Piritorin studio sai vieraakseen Johanna Virtasen ja Miguel Reyesin. Johanna työskentelee SOS Lapsikylä -järjestön parissa, jonka lapsille suunnattu anonyymi Apuu-chat käynnistettiin koronapandemian alkaessa. Miguel taasen operoi Mieli Ry:n olevan Sekasin Chatin tiimipäällikkönä.  

Molemmat chat-palvelut keskittyvät pahaa oloa kokevien lasten ja nuorten yhteydenottoihin. Nuori ottaa yhteyttä, haluaa jutella anonyymisti, linjojen toisessa päässä oleva vapaaehtoistyöntekijä kohtaa nuoren ja sitten aletaan chättäämään. Käsiteltävät aiheet voivat liittyä mm. yksinäisyyteen, koulukiusaamiseen, vanhempien alkoholinkäyttöön tai perheväkivaltaan. 

Ensimmäinen kysymys, joka minulle aiheesta tuli mieleen, oli yhteydenottojen konkreettinen määrä. SOS Lapsikylä oli ns. budjetoinut 1000 yhteydenottoa vuonna 2020. Luku tuli vastaan kahdessa viikossa ja ensimmäisenä vuonna anonyymejä hätää kärsiviä yhteydenottoja rekisteröitiin 36 000 kappaletta. 

Näiden lukujen saattelemana Johanna ja Miguel avasivat tarkemmin, kuinka lapset ja nuoriso voivat Suomessa vuonna 2022. 

Isa on Tampereella asuva 29 vuotias opiskelija, joka on kiinnostunut neurokemiasta ja ukulelen soittamisesta. Isa teki vuosia töitä ravintola-alalla, kunnes tajusi etteivät raadolliset työtunnit ja -olosuhteet ole oikea tapa luoda onnea. 

Long story short: raha kiinnosti, paskan vastaanottaminen asiakkailta ei. Isan mielenkiinto seksityöhön heräsi, kun taloudelliset vaikeudet ravintola-alalta poistumisen jälkeen ottivat pahemman kerran päähän. Seksityön plussapuolista puhuttaessa, Isa nostaakin ensimmäisenä esiin rahan helppouden. 

Mutta mitä on seksityö Suomessa ja ketkä sitä ostavat?

Kutsuin Isan Piritorin studiolle avartamaan näkemyksiään hänen ja kollegoidensa tilasta Suomessa. Miksi seksityöllä on niin vahva stigma ja kuinka siitä pääsisi eroon? Varsinkin, kun ottaa huomioon kysynnän määrän Suomen markkinoilla.

Keskustelimme läpi Isan kokemuksia, seksityön plussia ja miinuksia, asiakaskunnan tarpeita ja mm. monogamian tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

SMC Lähiörotat nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2009, kun YouTubeen julkaistu “Hoodrats” -musiikkivideo nousi viraaliksi hitiksi. Mm. skeittaamisesta, kaman vetämisestä ja Pohjois-Helsinkiläisestä lähiöidentiteetistä räppäävä SMC loi nopeassa ajassa vankkaa fanipohjaa realismiin nojaavilla riimeillään. Ei kaunistella, ei liioitella. Esitetään asiat niinkuin ne on koettu. 

Pikakelauksena vuoteen 2022…
Reilun kymmenen vuoden aikana SMC on kerryttänyt pelkästään YouTubessa kymmeniä miljoonia katselukertoja, julkaissut kaksi täyspitkää ja keikkaillut ympäri Suomea. Kaiken tekemisen keskiössä on lähiöelämän ilmaisu musiikin kautta ja hauskanpito kavereiden kesken. 

Piritorin Studion tämänkertainen vieras on juuri 40 vuotta täyttänyt SMC:n Tono Slono. Pakilassa koulunsa käynyt Tono vietti nuorena aikaa vanhempiensa omistamassa ravintolassa Aleksis Kiven kadulla ja skeittasi Pasilassa. Intohimo musiikin tekemiseen syntyi 90-luvulla Yhdysvaltojen itä-rannikon räppiskenestä.

Tonon kanssa me paneuduttiin mm. SMC:n syntyyn, lähiöidentiteetin muodostumiseen, käsitteeseen lähiöräppi ja Kallion alueen muutokseen.

Nuoresta poliitikon urastaan huolimatta, Joakim on lyhyessä ajassa onnistunut luomaan vankkaa kannattajakuntaa. Perussuomalaisen Nuorison varapuheenjohtaja pääsi ensin Tampereella kuntavaaleissa läpi Perussuomalaisten listalta sijalta #4. Aluevaaleissa Pirkanmaalla sijalta #2. Myös vanhemmat puoluetoverit eduskunnassa ovat noteeranneet Joakimin nousun puolueen sisällä.

Kasvavasta suosiostaan huolimatta, Joakim on kerinnyt aiheuttamaan myös laajalti pahennusta. “Tampereen natsilapseksi” tituleeratun Joakimin puheet pakolaisista, transtaustaisista ja ilmastonmuutoksesta ovat saaneet eri instituutioiden karvat pystyyn. Mm. YLE ja Tampereen yliopisto ovat omalta osaltaan pyrkineet hiljentämään Joakimin näkemyksiä ja mietteitä.

Kutsuin Joakimin studiolle, jotta voisin hyvissä ajoin tutustua tähän kontroversiaaliseen poliitikon alkuun. Tavoitteena ei ollut löytää Kalliolaisen hipsterin ja Tamperelaisen persun välille sataprosenttista harmoniaa. Ennemminkin kuulla mitä toisella oli sanottavaa.

Keskustelimme Joakimin kanssa mm. poliittisen vaikuttajan vastuista, sosiaalisen median roolista poliitikon työssä, loukkaantumiskulttuurista ja Perussuomalaisten tulevaisuudesta.

Vuoden 2022 ensimmäiseksi vieraaksi studiolle saapui koomikkona ja sosiaalisen median vaikuttajana tunnettu Eve Kulmala. Keskustelun yläotsikkona toimi "Naisviha". 

Heti alkuun täytyy olla rehellinen. Itselleni on tuottanut haasteita sisäistää, mitä termi oikeastaan tarkoittaa. Olen lukenut artikkeleita, seurannut some-vaikuttajien instapostauksia ja jutellut tasa-arvoa ajavien ystävieni kanssa. Usein nousee esille ilmiöt, kuten tytöttely tai seksuaalinen ahdistelu. Joskus myös raiskaus ja äärimmäisessä tapauksessa murha. Usein olen kuullut myös näkemyksen, että naisviha elää meissä kaikissa ja yhteiskuntamme rakenteissa.

Mutta onko kaikki niin mustavalkoista? Onko oikeutettua todeta, että vihaamme naisia ja sillä sipuli? Onko aiheeseen olemassa maltillisempaa tulokulmaa?

Lähestyin Eveä viime syksynä, josko hän voisi tulla keskustelemaan kanssani aiheesta lisää. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä Eve kertoi julkaisevansa tammikuussa teoksen nimeltä "Hauskan tytön käsikirja". Kirjan joka käsittelee mm. naisvihaa, läskivihaa, luokkaeroja ja valkoisten etuoikeuksia. 

Keskustelun aiheiksi nousi toki naisviha, mutta myös komedian tuottaminen, mielipidevaikuttajan vastuut ja oikeanlaisen viestinnän tarve.

Feministinen politiikka, feministinen kaupunkisuunnittelu. Feministinen koulutus, feministinen liikenne. 

Kuulostaa monimutkaiselta. Verisuonet poksahtavat ulos pääkopasta.

Poliittinen kenttä ja vaikuttaja-skene ovat pullollaan väkeä, ketkä identifioivat itsensä feministeiksi. Mutta mitä feminismi ja feministinä eläminen tarkoittaa? Kuten kaikissa ismeissä, myös feminismissä piilee yksilön mahdollisuus soveltamisen. Jos variaatioita löytyy, kuka on määrittelemään oman visionsa oikeaksi? Onko mahdollista, että feminismistä on tullut henkilöbrändin markkinointikikka?

Piritorin Studion vieraaksi saapui Feministisen puolueen puheenjohtaja Emilia Taskinen. Emilian kanssa juttelimme mm. puolueen arvoista ja tavoitteistsa, feminismin roolista kärjistyneessä keskustelukulttuurissa sekä meissä kaikissa elävistä ennakkoluuloista.

Huom!
Jaksossa esitetyt näkemykset ovat allekirjoittaneiden henkilökohtaisia, subjektiivisia kokemuksia ja mielipiteitä.

Woke herättää tunteita.

Oikeisto mylvii ja ihmettelee, miksi valkoisen miehen sanat televisiossa satuttavat enemmän, kuin Pasilan tornissa levyjä pyörittävän DJ:n. Jokaisella valtakunnan aktivistilla, poliitikolla, journalistilla ja Twitter-käyttäjällä on myös oma näkemys asiaan.

Samaan aikaan Tiikeri ja Varjosoturi pohtivat, miksi nämä tuhannet suomalaiset luulevat toinen toistaan paremmin tietävän mikä terminologia on oikein ja mikä ei. Jos etiikka on tulkinnanvaraista, eikö “Case Sannikassa” ole ennemminkin kyse mielipiteistä? Ja mielipiteet ovat kuitenkin eri asia kuin fakta?

Myös iltapäivälööpeissä roikkunut termi “hereillä oleminen” ihmetyttää. Mitä edes tarkoittaa olla woke? Onko kyseessä todellinen ideologia? Vai onko termi median ja oikeiston ase, jota voi hyödyntää sodassa intersektionaalista feminismiä vastaan?

Kun Valtterilta kysyy, kuinka hän identifioisi itsensä, on uskovaisen miehen helppo vastata: “Jeesuksen seuraaja”.

Mutta mitä Jeesuksen seuraaja Valtterin näkemyksen mukaan tarkoittaa?

Valtteri kasvoi nuoreksi aikuiseksi Vantaan Myyrmäessä. Kasvavan pojan kotiolot olivat epätasapainoiset. Samassa huushollissa asuneet mieshahmot vaihtuivat usein ja perheväkivalta oli alati läsnä.

Kun Valtteri tapasi lukiossa Saaran, tutustui hän lähemmin myös Jeesukseen ja raamattuun. Saaran perheolot olivat myös hyvin poikkeavat Valtterin perheeseen nähden. Saaran perheessä vallitsi turva, lämpö ja rakkaus. Tähän ympäristöön myös Valtterin oli helppo viehättyä.

En ole itse koskaan perustanut uskonnoista. Minulle uskonnot ovat satuja, joiden nojalla ihmismassoja on hallittu jo vuosituhansien ajan. MUTTA samaan aikaan, kun vähättelen esimerkiksi kristinuskoa, voinko rehellisesti todeta että en itse olisi uskonnollinen ihminen? Asun Suomessa, jossa hyvinvoivan ja onnellisen yhteiskunnan rattaat pyörivät kuluttamisen voimalla. Onko väärin todeta, että raha ja materia toimii Jumalan roolissa tämän päivän Suomessa?

Jos näin on, eikö ole minulta tekopyhää tuomita uskontoja, jos samaan aikaan kapitalismi ja materialismi toimivat onnellisuuteni mittareina?

Masennusta sairastaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista. Masennus vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin, myös suuremmissa yhteiskunnallisissa raameissa sairaseläkkeiden, terveydenhuollon ja syrjäytymisen luomiin kasvaviin kustannuksiin.

Yksi edellä mainituista 300 000 suomalaisesta on myös tämän kertainen Piritorin Studion vieras Rosa.

Rosa on 29 vuotias helsinkiläinen, joka kasvoi hyvin toimeentulevassa perheessä Itä-Vantaalla. Kuten Rosa itse myös toteaa, hänellä on ollut aina hyvät lähtökohdat elämään.

Perheen talous oli turvattu, kotiseutu toimi idyllisenä ratkaisuna lapsiperheille ja ystäviä riitti runsaasti.

Turvallisesta nuoruudesta huolimatta Rosa koki jo teini-ikäisestä lähtien ulkopuolisuuden tunnetta ja ahdistusta suorittaa elämää yhteiskunnan asettamien normien mukaisesti. Itsensä ilmaiseminen luovan työn kautta tuntui enemmän omalta jutulta.

____________________________

Ensimmäisen kerran mielenterveysongelmat konkretisoituivat Rosalle, kun 17 vuotiaana sängystä nouseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Tämän jälkeen kuvioon ilmestyivät ajoittaiset paniikkikohtaukset ja aaltomaiset mielialojen vaihtelut.

Kun Rosa vuosien jälkeen sai käsiinsä psykiatrin lausunnon, oli virallinen diagnoosi pitkäaikainen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ratkaisu ja kultainen keskitie löytyi pitkäjänteisestä psykoterapiasta ja oikeasta annoksesta mielialalääkkeitä.

Vuonna 2021 Rosa on vaatealan yrittäjä, joka haluaa omalla @rosevintagestudiolla luoda aiheelle näkyvyyttä ja normalisoida mielenterveysongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Rose Vintage Studion merch-tuotteista 10 % lahjoitetaan Mieli Ry:n toiminnalle.

Elokapina jakaa mielipiteitä.

Toiset näkevät liikkeen naiviien vihervasemmistolaisen poppoona, joka kiukuttelee, häiriköi ja luo anarkiaa. Toiset kokevat Elokapinan uudenlaisena, tarpeellisensa ilmastopolitiikan sanansaattajana, joka luo näkyvyyttä ilmastohätätilalle.

Näkyviä mielenilmauksia järjestävä liike, on 29. syyskuuta palaamassa Mannerheimintielle. Tarkoituksena on viettää kymmenen päivää Helsingin keskeisimmällä kulkuväylällä, ja painostaa Suomen poliittisia päättäjiä kiristämään ilmastotoimia.

Piritorin vieraaksi saapui yksi liikkeessä vaikuttavista aktivisteista.

Topi-Matti on työssäkäyvä nuori aikuinen, joka haluaa kansalaisaktivisimin kautta herättää keskustelua vallitsevista yhteiskunta- ja talousrakenteista.

Keskustelun ohessa ongelmaksi nousi mm. käsite “Homo Economicus”, joka tavoittelee vain omaa etuaan ja kuluttamisen juhlaan. Ratkaisumalleina ongelmaan Topi-Matti nosti aihiot “donitsitalous” ja “kansalaisfoorumi”.

Kun soitin Teemulle mahdollisesta haastattelusta, päällimmäinen haluni oli päästä keskustelemaan henkilön kanssa, joka omistaa 500 konkreettista tuotetta.

Huomasin kuitenkin nopeasti, kuinka moniulotteinen elämäntyyli minimalismi voi olla. Teemun kohdalla homma perustuu onnellisuuden saavuttamiseen arjen sujuvuudesta ja pienistä asioista. Nämä asiat voivat olla rakennusten katselua, kaupungilla kävelemistä tai ihan vain heräämistä urbaanin kaupunkiympäristön sykkeeseen joka aamu.

Nyrkkisääntönä toimii ajatus, että arjesta ei tarvitse ottaa lomaa.

Teemu haastaa länsimaisen, kapitalistisen ajattelun, jossa onnellisuus saavutetaan tuotteiden, palveluiden ja erilaisten tavoitteiden kautta. Edellä mainitut voivat olla esimerkiksi jatkuva talouskasvu, tyyris talvitakki, lomamatka etelän lämpöön, taistelu positiosta työpaikalla tai alhainen rasvaprosentti.

Asetamme itsellemme tavoitteen, jonka saavutettuamme voimme olla onnellisia. Mutta miksi emme olisi onnellisia jo ennen maaliin pääsyä?

Materian ja tavoitteiden kautta saavutettua onnellisuutta voi verrata jossain määrin heroiiniin. Jotta dopamiinit pysyvät ylhäällä, tulee meidän jatkuvasti metsästää suurempia ja suurempia annoksia.

Painetaan duunia viikossa viisi päivää seitsemästä, jotta voimme buukata kalenteriin Balin reissun. Rentoudutaan joogaretriitillä, otetaan Instagramiin pari uutta kuvaa, ja ollaan onnellisia. Onnellisuus-piikin tuottaman orgasmin jälkeen voimme palata arkeen ja aloittaa uuden tavoitteen metsästämisen. Paikalleen ei pysähdytä.

Tämän kertainen jakso paneutuu minimalismiin Teemun kokemusten, mutta myös onnellisuuden ja länsimaisen hyvinvoinnin kyljessä kasvavan merkityksettömyyden tunteen kautta.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC antoi kesällä osviittaa ensi vuonna valmistuvasta katsauksestaan.

Viesti oli selkeä: Maapallo on kusessa.

Yksiselitteistä viestiä, on vaikea tulkita ilman ahdistumisen tunnetta. Hiilidioksidia ulos puhaltavalle kuluttajalle tuottaa hämmennystä, kun pitäisi elää ja nauttia elinympäristöstään, jonka tulevaisuus on lievästi sanottuna epävarma.

Tässä ahdistuksen tilassa olikin erinomainen ratkaisu kutsua Ilmatieteen laitoksen entinen tutkija ja nykyinen kansanedustaja Atte Harjanne Piritorille.Atte on maltin mies, joka nojaa päätöksentekonsa tieteeseen ja tutkittuun dataan. Toisin sanoen oikea valinta rauhoittamaan tilannetta.

Mitä me tehdään oikein ja mitä väärin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi?
Onko oikein, että yksilölle asetetaan henkinen kuorma kuluttamisen tuskasta, jos ongelma kuitenkin ratkaistaan globaalilla tasolla?
Ja minkä ihmeen takia homma on mennyt pisteeseen, jossa polarisoitunut ilmastokeskustelu konkretisoituu telttafestareina Manskulla, jonka ohella oikeisto mylvii omaa identiteettipolitiikkaansa?

Piritorin Studion uusi pintaan nouseva teema on yhteiskunnan polarisaatio. Mielipide-erot kasvavat ja kultainen keskitie hiipuu.

Yksi polarisaation alaotsikko on Cancel-kulttuuri. Cancel-kulttuuri on internetaktivismin muoto, joka kuitenkin juontaa juurensa pitkälle ihmisen historiassa. Martti Lutherin juutalaisvainot, kommunismin nousu sekä Israelin ja Palestiinan väliset konfliktit ovat erinomaisia esimerkkejä ilmiöistä, joissa toisen osapuolen mielipiteille ei anneta tilaa.

Mutta mitä cancelointi tarkoittaa tämän päivän Suomessa? Mitä yhteistä muka Stalinin Neuvostoliitolla ja 2020-luvun internetaktivismissa on?

On fakta, että hiljentämisen ilmentymät ovat nykyaikaisessa yhteiskunnassamme huomattavasti lievemmällä tasolla. On turha edes yrittää verrata keskenään suomalaisten erimielisyyksiä Gazan tai Itä-Euroopan historiaan.

Samaan aikaan on kuitenkin ehdottoman tärkeää ymmärtää cancel-kulttuurin historiaa. Kun ymmärrämme historian, ymmärrämme myös kuinka myrkyllinen ilmiö voi olla.

Tämänkertaisen jakson tavoite ei ole löytää viimeistä ehdotonta ratkaisua ongelmaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja tämän johdosta onkin tärkeää kuulla eri lähtökohdista tulevien ihmisten näkemyksiä.

Kun Juuson a.k.a Varjosoturin kanssa kävimme läpi tämänkertaisen jakson sisältöä, oli vallitseva konsensus: Keskustelunavaus.

Piritorin Studion tarkoitus ei ole johdattaa kuuntelijaa. Se mikä on oikein ja mikä väärin, jätetään kuuntelijan harkintakyvyn varaan. Kaiken taustapiruna toimii Piritorin Studion kunnianhimo luoda rehellistä, mutta ennen kaikkea tervehenkistä keskustelua aikaiseksi.

Tämän jakson tarjoaa Aaltojuomat.

Jokin on suomalaisessa yhteiskunnassa vialla.

Jengi ei dokaa enää samaa tahtia kuin ennen!

Sober Curious -ilmiö nostattaa päätään ja alkoholittomien juomien kulutus on kasvanut dramaattisesti.

Yksi ilmiöstä syttynyt on Darravapaa -yhteisön toinen perustaja Katri.

Katri lopetti dokaamisen pari vuotta taaksepäin. Kuten Katri itsekkin totesi, lopettamisen taustalla ei ollut mitään sen suurempaa dramatiikkaa. Ystävät viestivät mahdollisesta ongelmasta ja AA:ssa käytiin, mutta loppujen lopuksi alkoholi ei vaan enää kiinnostanut.

Darravapaan räjähdysmäinen kasvu on selkeä viesti siitä, että Katri ei ole ainoa ketä alkoholiton elämäntapa kiinnostaa.

Katri saapui Piritorille alkoholittomalle Gringo -oluelle ja kertoi mm. toksisesta rakkaussuhteestaan alkoholiin, henkilökohtaisesta fomottamisesta ja Darravapaan perustamisesta.

Keskustelin puhelimessa Miikan kanssa ensimmäisen kerran noin kaksi kuukautta sitten.

Juttelimme jakson sisällöstä ja tutustuimme hieman toisiimme.

Miika oli reipas, positiviinen ja erinomainen artikuloimaan.
Mielikuvani oli se semmoinen lupsakka nallekarhu ja isähahmo.

Minun oli vaikea yhdistää tätä henkilöä kaikkiin niihin tekoihin, joita olin hänestä lukenut.

Velanperintää, kiristystä, ryöstöjä. Liivijengin täysjäsenenä väkivalta vahvasti liitännäisenä.

Rikollisen ura päättyi, kun Miika jäi kiinni rahankuljetusauton ryöstöyrityksestä vuonna 2011.

Tämä HelsinkiMission ja Aggredin kanssa yhteistyössä tuotettu jakso tarkastelee lähemmin entisen ammattirikollisen psyykettä ja sielun maisemaa.

Kuinka saada kiinnitettyä itsensä mihinkään?
Kuinka oppia näyttämään heikkoutta tai edes uskaltaa rakastamaan?

Kuten tämän kertainen vieraskin toteaa, jengistä lähteminen on helpoin osuus.

Se uusi identiteetti onkin sitten eri juttu…

Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä Trans-, homo- ja bi-fobian vastaista päivää.

Mutta mitä tämä fobia on, ja miten se kiteytyy Suomessa?

Kuten tämän kertainen vieraskin toteaa, on ihmisoikeuksien kautta katsottuna menty valovuosia eteenpäin - hyvinkin lyhyessä ajassa.

Onko kuitenkaan oikein olettaa että nyt kaikki on niinkuin pitäisi?

Oivana esimerkkinä ja ihmisoikeusmittarina on translain uudistaminen, jossa liberaalit ja konservatiivit ovat parasta aikaa napit vastakkain.

Translain uudistuksesta voi lukea lisää mm. Oikeus Olla instagram-tililtä @oikeusolla.

Piritorin tämänkertainen vieras on Mona Bling.
Mona on mm. toimittaja, vaikuttaja, transaktivisti ja nainen.

Keskustelimme Monan kanssa transfobiasta, naisvihasta, eri sukupolvien näkemyseroista ja polarisoituneesta keskusteluntasosta.

Coel on sosiologian maisteri ja Helsingin Vihreiden varapuheenjohtaja. Coel on myös kannabiksen laillistamisen puolestapuhuja.

Kun Coel myöntyi tulemaan kahvipöytäni äärelle keskustelemaan budista, ensimmäinen aivoriihi oli, kuinka aihetta tulisi lähestyä.

Itse olen sitä sorttia, joka usein sortuu tarkastelemaan asioita liiankin subjektiivisesti. Omat ja läheisteni kokemukset usein rakentavat omaan pääkoppaani sen yksiselitteisen totuuden ja faktan.

Nuorena politiikon alkuna Coelia aihe kiinnostaa enemmän yhteiskunnallisella tasolla. Verot, valvonta, työpaikat…mitä näitä nyt on.

Kannabis jakaa mielipiteitä.

Kuten moni muu yhteiskunnallinen kysymys, myös kannabiksen kohdalla luodut mielipiteet usein nojaavat ennakkoluuloihin, arvomaailmaan ja pelkoon.

Mutta onko kyse pelkästä tuotteesta, joka päihdyttää käyttäjänsä?
Voiko aihetta tarkastella näin yksiselitteisesti?

Piritorin studiolle saapunut Coel tarjosi kattavan paketin omia näkemyksiään kannabiksen tämän hetkisestä tilanteesta Suomessa. Coelin infopläjäyksen jälkipyykissä Tiikeri ja vieraileva panelisti, Varjosoturi puntaroivat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään aiheen tiimoilta.

Taloudellisia haasteita löytyy monessa eri muodossa.

Yhdellä on pienet tulot, toisella korkeat kulut. Kolmas on työtön, neljäs luottokorttikierteessä.

Sitten on vielä yksi ylitse muiden. Ulosotto. Sana itsessään ahdistaa. Sana luo mielikuvan henkilöstä, joka on holtiton rahan kanssa, ei maksa laskujaan ja on käytännön tasolla kusessa.

Todellisuus tuskin on myöskään kaukana tästä.

Piritorin studion tämän kertainen vieras, helsinkiläinen Piatu on suomen yksi tunnetuimmista parturi-kampaajista. Asiakkaat jonottavat parhaimmillaan kuukausitolkulla päästäkseen Piatun tuoliin istumaan ja hoidattamaan tukkansa.

90-luvun alussa, nuori Piatu muutti Helsinkiin, dokasi ja törsäsi. Ratkaisu oli ottaa muutaman tuhannen markan pikalaina ja tasata taloudellinen ahdinko. Talouden tasaamisen sijaan bilevuodet venyivät ja viina dominoi entistä vahvemmin aina 2000-luvun alkuun saakka.

Kun Piatu viimein raitistui Minnesota -hoidon avulla, pikalainan korot olivat muuttuneet liki sadan tuhannen euron ulosottovelaksi.

Karoliina Vuohtoniemi on seksuaali- ja riippuvuusterapeutti, kuka on suomentanut Paula Hallin kirjan "Koukussa Seksiin". 

Porno #3:ssa paneudutaan juurisyihin porno- ja seksiriippuvuudessa. 

Karoliinan kanssa kävimme läpi mm. seuraavia kysymyksiä:
- Mitkä tekijät vaikuttavat riippuvuuden kehittymiseen?
- Mikä on tilanne Suomessa?
- Mitkä ovat tunnistettavia oireita?
- Kuinka riippuvuutta tulisi hoitaa?

Kuten Karoliinakin toteaa, on olemassa negatiivista, mutta myös positiivista pornon katselua.
Kaiken keskiössä on pornonlukutaito.

Kuten aikaisemminkin on todettu, pornolle altistuu nuoret lapset.
Myös sinun lapset. Porno jota katsot, on samaa pornoa jota myös lapset katsovat. 

Pornonlukutaidon kehityksessä tullaankin siihen kaikkein tärkeimpään: Vanhempien rooliin ja avoimempaan keskusteluun lastensa kanssa.

Jakson aiheen arkaluontoisuuden vuoksi vieraan nimi on muutettu. Puhutellaan häntä Mariana.

Maria on 31 vuotias.
Maria käy töissä.
Maria on ylisuorittaja.
Maria omaa vahvan seksuaalivietin.
Maria katsoo pornoa.
Maria elää tällä hetkellä selibaatissa.

Vuosien aikana kehittynyt seksiriippuvuus oli vienyt Marian tilanteisiin, joissa hän omien sanojensa mukaan runkkasi ihmisillä. Halu oli tuntea jotain muuta kuin ahdistusta. Lääke ahdistukseen ja negatiivisiin tunteisiin oli seksi, porno ja viina.

Tämän kertainen jakso ei etsi ratkaisua ongelmaan. Rehellisyyden nimissä on todettava, että en edes ollut täysin varma mitä tämän kertainen jakso kuuntelijalle tarjoaisi.

Kuten Maria itsekin toteaa, niinsanotun uuden minän löytäminen on vasta alussa ja työstössä.

Kokonaisuutta kuunnellessa on kuitenkin helppo huomata, kuinka nuoruusvuosien traumat perhe- ja ihmissuhteissa ovat jättäneet jäljen. Jälkiä, jonka seurauksena huonoa itsetuntoa ja itseisarvoa on korvattu seksillä, jossa läsnäolo on loistanut poissaolollaan.

Ehkä tämän kertaista jaksoa on helpompi kuvata avainsanoilla:
Seksiriippuvuus, Itsetunto, Pettäminen ja Daddy Issues

Suomessa katsotaan väestöön nähden paljon pornoa. Pornhub.com sivusto listasi Suomen 38. eniten pornoa katsovaksi kansaksi. Perspektiivin valossa Suomi on sijalla 116, kun vertaillaan maailman valtioiden asukaslukuja

Suomessa 11 vuotias lapsi - sukupuolesta riippumatta - on nähnyt tai katsonut pornoa lähes sadan prosentin todennäköisyydellä. Pääasiallinen syy on älypuhelimien käyttö.

Porno ei ole häviämässä mihinkään - päinvastoin

Piritorin studio tarkastelee huhtikuussa lähemmin aihetta PORNO.
Ensimmäisessä osassa tutustumme Jennin a.k.a Nancy Bomberin uraan alalla. Jennin tarina kattaa mm. esiintymistä suomalaisissa pornoelokuvissa, mutta myös BDSM -dominana toimimista.

Tänä päivänä seksuaalineuvojan opintoja suorittava Jenni ihmettelee, miksi porno on yhteiskunnassamme niin tabu aihe. Varsinkin, kun miettii pornon saatavuuden helppoutta, mutta myös hänen työkokemustaan aina kameran edessä esiintymisestä yritysjohtajien alistamiseen Vaasankadulla.

Piritorin Studio on vuoden vanha. 

Vuoden 2021 vieraileva panelisti, Varjosoturi istui Tiikerin kanssa saman pöydän ääreen pohtimaan kulunutta vuotta ja opittuja asioita.

Kun pohtii kaikkia Piritorin studiossa käsiteltäviä teemoja, on minulla kaikissa jotain samaistumispintaa.

Meillä jokaisella on varmasti tuttu, perheenjäsen tai ystävä, joka on käynyt läpi esimerkiksi addiktiota, yksinäisyyttä tai vaikka rasismia.

Tämän kertainen teema on kuitenkin poikkeus sääntöön.

Ehkä onkin sopivampaa tarjota oma henkilökohtainen elämäntilanne ja perspektiivi, ennen kuin paneudutaan tämänkertaisen vieraan tarinaan.

Olen 31 vuotias työssäkäyvä keskiluokkainen mies. Minulla on aina ollut ympäri vuoden lämmin koti.
Harrastan kuntosalia viikottain ja hengailen frendien kanssa. Tällä hetkellä ahdistusta tuottaa lähinnä koronan aiheuttamat rajoitukset. Ei pääse rafloihin, ei pääse festareille, ei pääse ulkomaille. Tämän lisäksi kolmenkympin kriisi puskee päälle ja kaljuuntuminen kiihtyy kovaa vauhtia.

Asun Piritorin kupeessa ja käyn lähes päivittäin Piritorin S-marketissa. Kun minä kauppareissulla kävelen torin poikki, törmään lähestulkoon ikjokaiseen teemaan, jota myös tämä podcast käsittelee.

On se sitten addiktio, syrjäytyminen tai vihreitä arvoja puskeva kuntavaaliehdokas. Kaikki on vahvasti esillä päivänvalossa.

Mutta ehkä tässä se ongelma juuri ilmenee.

Siinä vaiheessa kun tulee ilta ja yö, menen oman kodin turvaan ja lämpöön. Syön iltapalan, sammutan valot ja menen peiton alle nukkumaan.

Se mitä samaan aikaan tapahtuu mun kämpän ulkopuolella, tapahtuu multa piilossa.

Helsinki, espoo ja vantaa kattaa noin 52% suomen yli neljästä tuhannesta kodittomasta. Heistä yksi oli monen vuoden ajan myös tämän kertainen vieras, 37 vuotias Riikka.

Kun minä kolmenkympin kriisissä menen iltaisin lämpimän peiton alle ja ahdistun koronarajoituksista, vastaavassa iässä ollut Riikka ahdistui jostain ihan muuta.

Vuonna 2021, 36 vuotias Esa Henrik Holappa uskoo ihmisyyteen, erilaisuuden rikkauteen ja nuorten ohjaamiseen. Esa asuu Oulussa, käy kuntosalilla ja opiskelee sosionomiksi.

Vuonna 2008, 23 vuotias Esa vihasi maahanmuuttajia, kielsi holokaustin ja toimi uusnatsijärjestön johtajana.

Esan radikalisoituminen oli alunperin saanut alkunsa, kun sotahistoriaan hurahtanut nuori poika romantisoitui toisen maailmansodan aikaisista tarinoista.

Ylä-asteella Esan ystäväpiiri vielä koostui maahanmuuttajataustaisista nuorista. Lukioikäisenä Oululaisista skinheadeista.

Kun väkivaltainen ja päämäärätön skinhead-elämä ei Esaa enää kiinnostanut, vaikutteita ja uusnatsiverkostoa lähdettiin hakemaan ulkomailta.

Kuusi vuotta myöhemmin natsi-ideologia ja suhteet ulkomaisiin äärioikeistojohtajiin olivat kehittyneet siihen pisteeseen, että järjestö oli mahdollista Suomeen perustaa.

Tänä päivänä, kun järjestö- ja äärioikeistolainen elämä ovat taakse jäänyttä elämää, omien virheiden tunnistaminen, kohtaaminen ja korjaaminen toimivat Esan suunnannäyttäjinä.

Nykyään Esa haluaakin keskittää voimansa muiden auttamiseen ja radikalisoitumista ennalta ehkäisevään työhön.

2020-luvulla suomalaiset elävät enemmän yksin kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan myös syntyvyys on laskenut dramaattisesti ja Arkadianmäellä on puitu tulevaisuuden uhkakuvia julkisen talouden ja eläkejärjestelmän kestävyydestä.

On totta, että tänä päivänä pariskunnat ja sinkut valitsevat kasvavassa määrin lapsettomuuden. Syitä ovat mm. erilaiset haaveet urasta, suurten kaupunkien korkeat elinkustannukset ja ilmastoahdistus.

Samaan aikaan on olemassa ihmisiä ketkä unelmoivat jälkikasvusta, mutta eivät syystä tai toisesta omaksu perinteistä isä-äiti-lapsi -perhemallia omakseen.

Yksi edellä mainituista on myös tämän kertainen vieras Jani.

Jani haaveili jo ala-asteikäisenä isäksi tulemisesta.
Kun Jani teini-iässä tajusi olevansa homoseksuaali, perhe-elämä tuntui lievästi sanottuna kaukaiselta ajatukselta.

Tänä päivänä Jani kuitenkin on seitsemän vuotiaan tyttären isä ja yksinhuoltaja. Puhutellaan Janin tytärtä tässä yhteydessä jo vuosia sitten muodostuneella lempinimellä, Pantteri.

Kaikki sai alkunsa, kun Pantterin äiti oli lukenut lehtihaastattelun, jossa Jani kertoi haaveilevansa vanhemmuudesta ja pohti erilaisia tapoja, kuinka tulla isäksi.

Pantterin äiti oli omassa elämässään samassa tilanteessa, jossa haaveena oli lapsen hankinta romanttisen parisuhteen ulkopuolella.

Vuoden 2021 ensimmäinen vieras Jani, saapui Piritorin studiolle kertomaan kumppanuusvanhemmuuden konkretiasta ja käytännöistä sekä näkemyksiään seksuaalivähemmistöjen oikeuksista vanhemmuuteen.

Kamppailulajien toisessa osassa keskitytään maailmalla suurta suosiota nauttivaan vapaaotteluun.

Lajissa kaksi miestä tai naista laitetaan kehään, ovi suljetaan perästä ja aletaan kirjaimellisesti mylläämään. Kuten kaikki urheilulajit, myös vapaaottelu sisältää säännöt, joiden raameissa ottelijat toisistaan ottavat mittaa. Laji kuitenkin mahdollistaa muihin kamppailulajeihin verrattuna laajemman variaation ilmaista itseään. Kuten nimikin jo itsessään viittaa, vapaaottelu on sekoitus eri kamppailulajien tekniikoita. Vastustajaa saa lyödä, potkia, antaa kyynärpäätä, kuristaa, laittaa lukkoon…mitä näitä nyt on.

Suomessa vapaaottelu on vielä monessa suhteessa pienen piirin urheilua. Lajin kiinnostus on kuitenkin viime vuosina ollut huimassa nousussa - niin harrastajien, kuin myös penkkiurheilijoiden keskuudessa.

Piritorin Studio sai vieraaksi suomalaisen vapaaottelu-skenen pioneerin Janne Elonen-Kulmalan. Jamba nimeä tottelevan Jannen ura käsittää tänä päivänä 16 voittoa ja 8 häviötä ammattilaistasolla.

Jatkoimme Jannen kanssa siitä mihin Kamppailulajien ensimmäisessä osiossa jäätiin.

Keskustelimme konfliktin, voittamisen ja häviämisen vastaanottamisesta, sekä vapaaottelun maineesta että yksilön mahdollisuuksista lajin piirissä.

Allekirjoittanut on kiinnostunut poliittisesta kentästä. Samaan hengenvetoon voi todeta, että vaikka aihe kiinnostaa ja käyn ystävien kanssa mielelläni keskustelua Marinin hallituksesta, Kalliossa vallitsevasta viherkuplasta tai Tynkkysen vlogista, henkilökohtainen ymmärrykseni on edelleen keltanokan tasolla.

“Piritorin kyselytunti” -osion tarkoituksena on lisätä ymmärrystä niin vasemmalla, oikealla, kuin myös keskellä hengailevien päättäjien arvoista ja näkemyksistä.

Onko politiikka vilpitöntä välittämistä vai oman brändin ja puolueen rakentamista?
Provosoituuko politiikan vasen kenttä liian helposti oikeiston mielipiteistä?
Voiko Vihreä ja Persu istua yhdessä lounaalla ja heittää läppää?
Kohteleeko media poliittista kenttää tasapuolisesti tässä maassa?

Piritorin kyselytunnin ensimmäisessä jaksossa studioon saapui vieraaksi kansanedustaja Atte Harjanne. Atte on mies, joka uskoo tieteeseen, edustaa ympäristöä ja asuu Kallion Kuplassa.

Käsittelimme Aten kanssa edellä mainittuja kysymyksiä, mutta myös kuntavaalien epäseksikkyyttä minunlaisen Matti Meikäläisen silmissä.

Tavataan, ihastutaan ja aletaan seurustelemaan. Valmistutaan yhdessä ylioppilaiksi, käydään kolmannen asteen koulutus. Muutetaan yhteen, mennään kihloihin, ostetaan autot, rakennetaan urat, mennään naimisiin. Rakennetaan omakotitalo, urheillaan, vietetään aikaa perheen ja suvun kanssa ja hankintaan jälkikasvua.

Piritorin perhepotretin toisessa osassa tarkastellaan lähemmin Kaisan, Mikaelin ja Evan perhe-elämää.

Kuten lukemattomat suomalaiset, myös Kaisa ja Miksu ovat yhdessä rakentaneet yhteiskunnan silmissä täydellistä perheidylliä, jossa kohtaavat korkeakoulutus, uran rakentaminen ja perheenlisäys.

Kun Kaisa reilu vuosi sitten synnytti Evaksi ristityn tyttövauvan, kaikki vaikutti aluksi olevan kunnossa. Vajaan kahden kuukauden iässä Kaisa ja Miksu alkoivat kuitenkin huomaamaan, että Evalla ei ole kaikki kunnossa. Kun Eva vietiin Lastensairaalaan, hänelle todettiin harvinainen syndrooma, jonka myötä koko perheen arki tuli järjestää täysin uusiksi.

Kun toiset pohtivat missä vaiheessa vauva alkaa esimerkiksi puhumaan, Kaisa ja Mikael joutuivat pohtimaan tuleeko heidän Eva koskaan kävelemään, näkemään, istumaan tai syömään itse.

Erityislapsen vanhenmmuutta tarkasteleva jakso on kertomus pilvilinnoissa rakennettujen visioiden särkymisestä, mutta samaan aikaan kasvutarina inhimillisyydestä ja aidon läsnäolon tarpeesta.

Tämänkertainen jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Ruoan tuotanto käyttää tällä hetkellä (globaalisti) maa pinta-alastamme 40 % ja makean veden varoista 70 %. Globaali ruoankulutus taas tuottaa 30 % kaikista ilmastopäästöistä ja 40 % biodiversiteettikadosta.

Mutta miksi luvut ovat näin suuria?
Yksi merkittävä tekijä on eittämättä räjähdysmäinen väestönkasvu.

Vuonna 1960 telluksella asusteli noin 3 miljardia ihmistä. Vuonna 2020 about 8 miljardia. Vuonna 2040 lähestytään jo 10 miljardin rajapyykkiä.
1+1 = tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan entistä enemmän ruoan tuotantoa.

Maitomyytit vol. kakkosessa Piritorin studio sai vieraaksi kaksi oman elämänsä influensseria, Moonan ja Karoliinan.

Kävimme läpi ruokailutottumuksiamme ja maidon roolia jokapäiväisessä elämässämme, sekä opetuksen ja ohjeistamisen tärkeyttä uusien ruokailutottumusten havaitsemisessa.

Pohdimme myös omaa tietoisuuttamme kulutuksemme vaikutuksesta ympäristöön ja vege-skenen vallitsevaa ehdottomuutta.

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Maito on ollut omassa elämässäni aina läsnä. Kun lopetin vauvana äidin tissin imemisen, oli aika siirtyä toisen nisäkkään tuottamiin meijerituotteisiin. Juomalasiin ja muroihin kaadettiin litroittain lehmän maitoa. Leivän päälle höylättiin juustoa ja proteiinirahkat varmistivat lihaskasvun.

Vastaava opin kaari osuu lukemattomien suomalaisten kohdalle. Keskivertosuomalainen kuluttaakin vuodessa noin 361 litraa maitoa sen eri muodoissa.

Mutta miksi kulutamme niin paljon maitoa?
Olisiko meidän aika pohtia maidon kulutusta uudestaan?
Tai kun asiaa pohtii tarkemmin, onko meidän edes tarpeellista muuttaa kulutustottumuksiamme?

Piritorin Studion historian ensimmäisessä kaupallisessa yhteistyössä tarkastellaan lähemmin maidon ja kasvis -ruokailun eroista ympäristön, terveyden ja kulutustottumuksien kautta.

Kaksiosainen kokonaisuus startataan – tuttuun tapaan – asiantuntijahaastattelulla.

Akroekologi Elisa Niemi saapui studioon vastaamaan kysymyksiin, jossa pyritään löytämään vastauksia maidon ja kasvisruokavalion hyödyistä ja haitoista.

Lokakuun P*skan lätinöissä Piritorin Studio sai vieraaksi uuden, helsinkiläisen vaatebrändi Afectin.

Afectin herrojen kanssa keskustelimme oluen äärellä On demand -vaatteista, vaatealan eettisyydestä, ja uuden vaatebrändin rakentamisesta

Noin kuukausi taaksepäin Piritorin studio käsitteli syrjäytymistä yhteiskunnallisella tasolla. Studioon saapunut Teemu jakoi mielipiteitään ja näkemyksiään syrjäytymisestä, ja mistä miljardeja euroja kustantavat ongelmat kumpuavat.

Syrjäytyminen vol. kakkosessa aihetta tarkastellaan studion vieraan oman tarinan kautta.

Mennään ajassa taaksepäin noin viisi vuotta.

Noin parikymppinen Jesse oli elänyt syrjäytyneen nuoren miehen arkea vuosia. Toisen asteen koulutus oli jäänyt kesken, rahat kerättiin sossusta ja ryyppäys oli vahvasti osa elämää. Ryyppäys kesti toisinaan viikonlopun, toisinaan viikkoja, toisinaan kuukausia.

Vuosia kestäneen kierteen lopputuloksena ulosottoa oli kertynyt 16 tuhatta euroa. Työkokemusta nolla tuntia.

Jessen itse kuvailema kaiken paskan kierre kääntyi noususuhdanteiseksi, kun hän päätti ottaa yhteyttä juuri startattuun Oma Koutsi hankkeeseen.

Samaan aikaan Teemu oli juuri muuttanut Turkuun ja kalenteri oli suhteellisen tyhjä. Teemu päätti täyttää almanakkaa ja etsiä itselleen tekemistä.

Long story short: Teemu päätyi - puoliksi vahingossa - Oma Koutsi -hankkeen ensimmäiseksi tukihenkilöksi.

Tuettavaksi henkilöksi nimettiin Jesse.

Syrjäytyminen vol kakkosessa kuullaan Jessen historiaa, mutta paneudutaan myös tarkemmin tukiparin dynamiikkaan ja mitä työ vaatii niin tukihenkilöltä, kuin myös tuettavalta itseltään.

Tämän kertainen jakso on toteutettu yhteistyössä Oma koutsi toiminnan kanssa

Jääkiekossa voitto syntyy tekemällä enemmän maaleja. Koripallossa heittämällä enemmän koreja. Sadan metrin juoksussa juoksemalla kovempaa kuin toinen.

Lajista riippumatta, urheilijan fyysiset ominaisuudet ja vuosia kehittyneet taidot ovat suuressa roolissa, kun tähtäimessä on menestys.

Mutta entä se mentaalinen puoli?

On selvää, että erilaiset tunnetilat, kuten jännitys, ahdistus ja innostus ovat urheilijan mielessä ennen suoritusta. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä suuremmassa roolissa tunteiden hallinta myös on.

Tämän takia kamppailulajit ovat niin mielenkiintoinen genre.

Kuten tämän kertainen vieraskin totesi, kamppailulajeissa mennään konfliktiin. Konflikti on tila, jossa helposti eri tunnetilat vievät henkilöltä kyvyn toimia. Kun olet kyvytön toimimaan tunnetilojesi ulkopuolella, olet käytännössä jo hävinnyt.

Koska mentaalinen puoli on niin suuressa roolissa, kuinka valmistaa itsensä tilanteeseen, jossa voitto tulee saavuttaa kuristamalla, painimalla tai kirjaimellisesti vetämällä toista enemmän turpaan?

Piritorin studio aloittaa moniosaisen podcast-kokonaisuuden, jossa tarkastellaan ottelijoiden itsensä näkemyksiä ja kokemuksia eri kamppailulajeista.

Ensimmäisenä vuorossa on kiihtyvää suosiota nauttiva Brasilialaisen Jujitsu, eli BJJ.

BJJ:n tuore suomen mestari Jouko Koskinen tuli studioon kertomaan omasta menestyksestään ja henkisestä valmistautumisesta.

Jouko jakoi myös näkemyksiään kamppailulajien kaupallisuudesta ja kuinka hän näkee rääväsuisten persoonien luovan sekä hyvää että pahaa lajien ympärille.

Tätä jaksoa suunnitellessani, ja käytyäni läpi lukemattomia eri lähteitä huomasin, kuinka suuria näkemys- ja mielipide-eroja syrjäytymiseen liittyy.

Pelkästään THL:n sivujen mukaan syrjäytymisriskissä olevien nuorten määrä Suomessa saattaa vaihdella neljäntoista ja sadan tuhannen väliltä.

Riippuu keneltä kysyy ja mistä näkökulmasta.

Siinä missä arviot syrjäytyneiden määrästä vaihtelee kymmenien tuhansien väliltä, kustannusarviot liikkuvat miljardeissa.

Seuraava kysymys kuuluu: Mitä voimme asialle tehdä?

Syrjäytyminen vol. 1 studio sai vieraaksi entisen lastenkodin ohjaajan ja nykyään lastensuojelun jälkihuollossa työskentelevän Teemu Anttilan.

Teemu heijastaa omia työkokemuksiaan syrjäytymiseen liittyviin kysymyksiin yhteiskunnallisella tasolla.

Kun aloin suunnittelemaan tämän kertaista jaksoa, oli minun vaikea kiteyttää jakson teemaa ja nimeä yhteen sanaan. 

Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, että studion vieraana on 29 vuotias entinen jääkiekon pelaaja Juuso. 

Noin 15 vuoden ajan lätkä määritti Juuson identiteetin. Päivittäinen treenimäärä liikkui noin 2-5 tunnin väliltä, ja ystäväpiiri koostui urheilijoista ja joukkuetovereista. 

Kun lätkä loppui vakavan loukkaantumisen johdosta, kaksikymppinen Juuso jäi pohtimaan kysymystä “Kuka minä olen?”.

Lätkän jättämä tyhjyys, ahdistus ja masennus toi Juuson elämään yltiömäisen määrän treenaamista, alkoholin käyttöä, koulunkäyntiä ja työntekoa. 

Lopputuloksena oli vuosia kestänyt ylikunto. 

Kun ylikuntoa aloitettiin urheilulääkäreiden toimesta tarkastelemaan lähemmin, olivat hoitometodit umpikujia. Lukuisien epäonnistuneiden diagnoosien jälkeen, Juuso päätti hakea apua psykoterapiasta. 

Pian kävi selväksi, että kasvualustana toiminut pukukoppielämä - jossa erilaisuus ja tunteiden näyttäminen koettiin heikkoudeksi - oli vuosien ajan rakentanut kroonista stressitilaa ja vääristynyttä minäkuvaa Juuson pään sisällä.

Tämän kertainen jakso kertoo lätkäjätkästä ja ylikunnosta.  

Sitäkin enemmän tämän kertainen jakso kertoo henkilöstä, jolle edellämainitut ovat olleet pakokeino ja lopputulos.

Kun jakson sisällön nivouttaa yhteen, on sopiva nimi “Viisauden etsiminen”.

Heinäkuun P*skan Lätinöissä Piritorin studio selvittää, kuinka 28 vuotiaasta fysioterapeutista tulee rap-artisti.

Sanna Laine a.k.a Sasa teki vuosia töitä niska limassa. Kovan työtahdin ja ylikunnon seurauksena Sanna poltti itsensä loppuun ja aloitti sairasloman.

Loppujen lopuksi Sanna päätti että nyt on parempi vaihtaa maisemaa. Ajatuksena oli lähteä reissaamaan.

Kun Sanna irtisanoutui, kaikkien kaveri korona tuli mukaan kuvioihin. Näin myös Matkasuunnitelmat menivät uusiksi.

Kun koko maailma pysähtyi, Sanna myös päätti miettiä hetken mitä haluaa tehdä, ja missä todellinen tunteen palo lepää.

Tunteen palo löytyi räpistä.

Sanna otti osaa naisille suunnattuun räppityöpajaan. Lopputuloksena oli kuuden naisen posse, joka kantaa nimeä Seismic.

Kuutta aloittelevaa räppäriä yhdisti halu tuottaa musiikkia, mutta myös puhua avoimesti omista taustoistaan. Sanna mieltää, ettei Seismic ole terapiakerho, mutta painottaa avoimuuden tärkeydestä niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa.

Tämän kertaisessa P*skan Lätinöissä käymme läpi Sannan tarinaa, jossa yhdistyy työuupumus, mielenterveys, itsensä ilmaisu, voimaannuttavuus ja rap-musiikki.

Viime vuosien tutkimukset osoittavat, että 20 % suomalaisista kärsii eritasoisista yksinäisyyden tunteista, joissa vaikuttavina tekijöinä ovat mm. sosiaalinen media ja stigma, joka ilmiön yllä leijuu.

Tämänkertaisessa jaksossa tarkastelemme yksinäisyyttä vieraan omien kokemuksien kautta, mutta myös hänen toivomuksestaan anonyymisti.
Alakuloisista ja yksinäisistä vuosista huolimatta tämänkertainen vieras haluaa painottaa, että kenenkään ei tule koskaan tinkiä siitä mitä on.

Piritorin studio sai tällä kertaa vieraaksi entisen Miss Helsingin Nina Kallion. 

Nina valaisi allekirjoittanutta kohujen runteleman kauneuskilpailun realiteeteista, jonka osallistujat on myös usein leimattu tikkaria imeviksi bimboiksi.

Puheenaiheeksi nousi myös kisoihin vahvasti yhdistettävä sosiaalinen media, joka toimii samaan aikaan tulon lähteenä, mutta myös pinnallisen elämäntyylin ylläpitäjänä. 

Suomessa meillä jokaisella on oikeus sananvapauteen ja uskonnon harjoittamiseen.

Mutta mitä tapahtuu sananvapaudelle, kun oman mielipiteen ilmaisun myötä, uskonto riistää sinulta läheiset ja rakkaat ihmiset?

Piritorin ensimmäisessä Perhepotretti -osiossa tutustumme Jehovan todistajien maailmaan Aleksin silmin.

Aleksi eli ja hengitti Jehovan oppeja 25 vuotta. Uskovaisen elämä sisälsi mm. saarnausta valtakunnansalilla, Jehovan sanoman levitystä ovelta ovelle ja vapaaehtoistyötä 40 tuntia viikossa.

Aikuisiällä Aleksi alkoi kuitenkin huomaamaan uskon rujoja puolia niin arvojen, kuin myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Kun Aleksi erosi kirkosta ja hyvästeli Jehovan todistajan elämän, hyvästeli hän myös ystävät, sisarukset ja vanhempansa.

Ug-bileet ja tekno-skene, ovat jo syntymästään lähtien aiheuttaneet pahennusta mielikuvansa vuoksi.

Mielikuvassa nuoret pomppivat strobovalojen loisteessa pimeän luolan uumenissa, jossa mieli pidetään virkeänä ekstaasin voimalla.

Mutta ovatko ug-bileet ja tekno-skene vain kasa nuoria aikuisia, jotka mämmi- ja piripäissään tuhoavat aivosolujaan tyhjäpäisen metelimusiikin tahdissa?

Tämänkertaisessa kuukauden paskan lätinät osiossa Piritorin studio saa vieraakseen Helsinkiläisen Peppen.

Artistinimeltään Waltteri, on ollut jo vuosia mukana Helsinkiläisessä tekno-skenessä levyjen soittajana ja bileiden järjestäjänä.

16 vuotiaana teknoiluun hurahtanut Peppe tuli Piritorille lieventämään leimaa, joka ug-bileiden yllä leijuu.

Emme halua ajatella itseämme rasistisena ihmisenä. 

Ennakkoluulot kuitenkin usein ohjaavat tapaamme kohdata erilaisuutta mm. ihonvärin, uskonnon tai kulttuurin saralla.

Mutta mitä on rasismi?
Mikä ero on ennakkoluulolla ja rasismilla?
Onko meidän mahdollista edes elää ilman ennakkoluuloja?

Piritorin studio kertoo tämänkertaisessa jaksossa Jeremien tarinan, jossa päiväkoti-ikäinen poika saapuu Kongosta Suomeen.

Jeremien tarinassa tummaihoinen poika kasvaa mieheksi maassa, jossa n-sanalle on altistuttu ensimmäisen kerran päiväkodissa ja ennakkoluulot ulkonäköä kohtaan ovat päivittäin olleet läsnä.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, Jeremie mieltää, että taistelu rasismia vastaan on vähän kuin parisuhde, jossa vastuu jakautuu kahdelle eri osapuolelle.

Piritorin studio pohtii, kuinka löytää balanssi yhteiskunnassa, jossa kulutus määrittää taloudellisen hyvinvoinnin, mutta myös ympäristömme tuhoutumisen.

Studioon saapui vieraaksi Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja ympäristötieteilijä Amanda Pasanen.

Amandan kanssa keskustelimme suomalaisen hiilijalanjäljestä, kulutuskulttuurista ja viherpesusta.

Tarinoita Piritorilta tarjoaa erillisessä “Kuukauden P*skan Lätinät” -osiossa pohdintaa ajankohtaisista ilmiöistä, joiden keskellä elämme.

Ensimmäisessä osiossa Piritorin studio saa vieraakseen The Bull & The Firm -ravintolan keittiömestarin, Timo Aallon.

Timo istui kanssani alas reilu viikko sitten tölkkioluelle. Puntaroimme, kuinka korona on pysyvästi muuttanut ravintola-alaa.

Ei muuta kuin lätisemään…

Vuonna 2012 Ossi Rantala käveli naamioituneena Helsingissä Museokadun Nordeaan. Ossilla oli taskussa puukko. Elimistö oli ruokittu heroiinilla.

Tarkoituksena oli ryöstää pankkikonttori, jotta suhde päihteisiin ja uhkapeleihin voisi jatkua.

Vuosia kestänyt rikos- ja päihdekierre kulminoitui herkän pojan kuulumattomuuden tunteeseen.

Kahdeksan vuotta ja 2000 päihteetöntä päivää myöhemmin Ossi on perheen isä ja yrittäjä, joka pyrkii työllään ohjaamaan addiktiosta kärsiviä oikeaan suuntaan.

Tarinoita Piritorilta hyppää ensimmäisessä jaksossa suoraan syvään päähän ja pohtii Ossin silmin addiktion maailmaa. Maailmaa, josta kärsii yli 20% suomalaisista.